keskiviikko 11. marraskuuta 2020



Heti alkuviikosta maaginen sumu peitti maisemat alleen.Se ei hälvennyt kuin hetkeksi alkuiltapäivästä ja nousi sitten vielä illaksi uudestaan. 

Vilustuin viikonloppuna maalla kun istuin liian kauan ulkona paikoillani-vaikkakin villavilttiin kietoutuneena, syksyä ihailemassa, mutta sumu oli liian suuri houkutin olla lähtemättä pienelle kävelylenkille.


Rannasta ei montaa metriä näkynyt merelle päin.


Sillan alla oli jännä tunnelma, kumpaankin suuntaan vain harmaata höttöä.


 Tykkään tällaisista graafisista näkymistä.


Vastarannalta erotti juuri ja juuri onkijan figuurin.

Variksen kanssa kahdestaan kummasteltiin meriusvaa.

Liekö tyyppi ihmetellyt, että uskaltaako tuonne edes lentää.

Kävelylenkkini yksi mielinäkymistä. Usvassakin kaunis.


Kosteaa ilmaa oli hyvä hengitellä.

Tämän päivän parantelen kotona.Olen tankannut c-vitamiinia, punahattu-uutetta ja juonut kuumaa,alkaa vilustumisen oireet selvästi taittua.Hyvä niin koska en olisi millään viitsinyt lähteä taas koronatesteihin, olisikin ollut jo kolmas kerta.Tällä kertaa päätin jonkun päivän odotella, josko lähtisi paranemaan, niin kuin parani ne edellisetkin pari kertaa, jolloin kävin testeissä ja sain negatiivisen tuloksen.Tosi kinkkistä sairastella nyt ihan peruslentsuja kun on aina otettava huomioon se koronankin mahdollisuus.Vaikka olen supervarovainen, mistä sitä tietää vaikka sen pirun viruksen jostain sisäänsä hengittää, hetkinä jolloin ei ole maskia päässä.

Koronajaksamisia!<3


8 kommenttia:

  1. Vau, todella kauniita sumuisia hetkiä! Etenkin kalastajan hahmo sumussa on hieno kuva.

    Toivottavasti vilustuminen on vain perusflunssa eikä korona. Minulla on ollut samaa ongelmaa, kun on vähän väliä jotain allergista nuhaa, niin ei koskaan tiedä, pitäisikö mennä testiin vai ei. Vain kerran on ollut niin pitkään niin heikko olo, että menin testiin, mutta oireet katosivat jo ennen kuin tulos tuli, ja sehän oli onneksi negatiivinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sumussa on jotain hyvin kiehtovaa,kuin kävelisi toisessa,aavemaisessa todellisuudessa.😊
      No sepä se,minäkin kun olen samanlainen allerginen nuhailija ja sitä kautta helposti poskiontelovaivainen,tulee sellaisia flunssantyyppisiä oloja,eikä sitten voi olla varma,että onko tämä nyt vanha vaiva,vaiko tätä uutta pirulaista.Kuume taitaisi olla itselläni merkki jostain muusta,vaikkakin kävin jo kaksi kertaa testeissä kuumeettomanakin,kun tuli koronaa joka tuutista.Nyt jo selvästi paranemaan päin tämänkertainen oireilu,ihan perus vilustuminen.Ei keski-ikäinen ymmärtänyt,ettei kannata marraskuussa istuksia ulkona ilman kunnollista vaatetusta(esim pitkiä kalsareita),vaikka leutoa oli olevinaankin.😉
      Kiitos M.T.Ainasoja,❤

      Poista
  2. Voi miten kauniita kuvia usvasta!

    Tykkään olla luonnossa juuri tuollaisella(kin) ilmalla. Kerran on tullut sellainen pelko, että miten meidän Niilon kanssa käy, kun oltiin meren rannalla ja käveltiin lumista peltoa pitkin ja yhtäkkiä vaan se merisumu peitti kaiken alleen.
    Jos käden ojensi ei kämmentään nähnyt, mutta jollakin kumman suuntavaistolla (jollaista en kylläkään omista) sieltä selvittiin tielle ja kotiin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui!Voin hyvin kuvitella kuinka oli pelottava kokemus.
      Kummitätini kertoi kerran kuinka oli nuorena tyttönä jäänyt maalla bussista päätiellä ja lähtenyt kulkemaan pienempää hiekkatietä kotia kohti.Matka ei edes ole kovin pitkä,mutta oli talvi ja lunta kuulemma alkoi pyryttää niin sakeasti,ettei hän nähnyt juurikaan eteensä,ja tie alkoi hävitä näkyvistä muuta lumista talvimaisemaa vasten.
      Tykkään myös ulkoilla erilaisissa säissä,mutta tuollaisiin hetkiin en toivo itse joutuvani,kuin sinä Niilon kanssa ja kummitätini.😰
      Onneksi löysitte tielle ennen kuin paniikki iski.
      Kiitos Hannele!❤

      Poista
  3. Kyllä nyt onkin ollut sumuisia päiviä ja alkuviikosta oli vielä todella liukasta. Suorastaan pelotti ajaa. Marraskuu ei todellakaan ole lempparikuukauteni, mutta joulua kohti mennään.
    Jaksuja ja virtuaalihaleja Sinulle! Toivottavasti saat flunssan kokonaan selätettyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en muista koska olisin odottanut joulua jo marraskuussa näin paljon.😊
      Luulen,että tähän liittyy se,että olen nyt mummi ja saan pienen perheineen jouluna meille.Tämä on senkin tähden niin ihanaa,että tyttäreni on yleensä viettänyt joulun Kreikan sukulaisissa.Eipä vaavi muista vielä tästä joulusta mitään, mutta haluan silti luoda oikein vanhanajan lasten joulun hänelle.Ainakin voimme ihmetellä värikkäitä kuusenkoristeita yhdessä😊
      Flunssan poikanen alkaa olla nyt onneksi taakse jäänyttä,tänään oli jo aivan normaali olo aamusta lähtien.
      Kovasti kiitoksia Piipe!❤

      Poista
  4. Tämä sumu ennättä tänään tännekin ja paksuni niin, että tuntui liki tihkusateelta. Silti ilma oli mukavan syksyinen.
    Mutta voe sinnuu! Tukkoinen enähän aukeaa kosteassa ilmassa, kun vain ulkoilla jaksaa. Tuskin flunssasi nytkään koronaa on, niin uskon.
    Paranemisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sumu se matkasi sitten pohjoiseen asti.Kovin oli kostea jo täälläkin käydessään.Ja todella oli hyväksi tukkoiselle nenälleni!
      Kyllä sinä oikeassa oletkin,flunssa on nyt jo kokonaan torpattu,tämä päivä ollut jo normi olo.
      Kiitos Aimarii,pysy sinäkin siellä terveenä!❤

      Poista