perjantai 15. lokakuuta 2021

 

Kreetan kasvit

Villan jolla asuin Kreetalla, puutarhassa, on paljon oliivipuita. Myös paljon istutuksia, joita kastellaan ahkeraan, jotta ne pysyisivät hengissä polttavan auringon alla. Kaktus-ja vahalehtilajeja on useita, niiden sitkeyden vuoksi.

Ex-mieheni veli, joka asuttaa omaa villanpuoliskoaan, on arkkitehti ja hänen yrityksensä korjaa vanhoja taloja ja rakentaa uusia myyntiin. Hänen puolellaan puutarhaa oli hurmaavia rakennustarvikkeita, laattoja ja tiilejä, joita ihastelin kun ulkoilutimme koiraa ja itseämme tyttären kanssa villan ympäristössä. Harmi, etten älynnyt ottaa kuvaa myös telineestä, johon hän on koonnut ihania, patinoituneita vanhoja puuovia, joita on löytänyt ympäri Kreetan vuoristokyliä. Niissä oli upeita turkoosin ym. värisiä maalijäänteitä.


Niin inspiroivaa!





Oliivit kypsyvät jo. En voi sille mitään, että näkymä tuo mieleeni mustikanvarvut.

Yhtenä iltana istuimme tyttären kanssa patiolla, kun huomasin kauempana valtavan koppakuoriaisen. Minä kun en kammoa hyönteisiä-vain hämähäkkejä, otin ötökkäkammoisen tyttäreni kauhuksi kuoriaisen käteeni, ja nostin sen korkealle. Siitä lähti ääni kuin pienestä helikopterista kun se pöristeli alas vuorenrinnettä merelle päin hämärtyvään iltaan.Google kertoi sen olleen Beach root borer, eli persikan ja muiden hedelmäpuiden tuholainen. Yritin unohtaa sen aiheuttamat tuhot ja vain nauttia kokemuksesta kohdata moinen jyrmykkä, mittaa sillä oli hyvinkin 4-5 centtiä.


Pienistä koloista näkee, että nämäkin ovat hyönteisille mieleisiä pötkylöitä.




 




Olen vuosia jo toivonut näkeväni ritarin kesällä Suomessa. Viimeksi olen nähnyt lapsuudessani. Mielelläni sen kuvasin nyt Kreetalla, mutta tätä ei lasketa mukaan. Myös matarakiitäjiä oli jännä katsella ihmeköynnöksen kukissa. Ne ovat kuin pieniä kolibreja.


Kaunis oli tämäkin hepokatti keltaisine silmineen.


 

 



Pikkulinnut olivat erittäin arkoja, tämä oli ainoa, joka pysyi edes pari sekuntia paikallaan. Lajia en tunnista. Eloundassakin kun yritin kuvata pientä lintua vanhan tuulimyllyn päällä, se siirtyi sitä mukaan myllyn seinän taakse kun minä siirryin sen perässä etsien sitä kameran tähtäimeen, ympäri, ympäri mentiin sen johdolla, enkä lopulta saanut kuvaa.





Kotiin lähti kimppu pistokkaita. Paitsi nuo violetit, juorun näköiset, joista huomasin saaneeni sormeni täyteen pienenpieniä piikkejä...kasvi oli hyvin ovela, piikit olivat ryppäänä yhdessä kohtaa lehden alla, hyvin huomaamattomasti. Ainoastaan tuo peukaloni kohdalla oleva on lähtenyt lasissa tekemään juurta. Pidin kotona pistokkaita muovipussissa, joka oli täynnä vettä joitakin tunteja. Hyvä niin, koska joitain pieniä ötököitä oli veteen irronnut. En halunnut tuoda mitään tuholaisia vanhoihin huonekasveihin tuliaiseksi.


Vaikka Kreetan linnusto ei ollut minulle aulis, olin tosi iloinen, kun täällä kotimaassa, ihan tuossa pihapihlajassa, huomasin itselleni oudon linnun. Googlessa tarkastelin hyvin tarkkaan, että onko naaras peippo, vaiko naaras järripeippo. Noviisina päädyin siihen, että on täällä etelässä hyvin harvinaiseksi wikipedian luonnehtima järripeippo. Jos osun oikeaan, (toivottavasti joku lintuharrastaja korjaa, jos olen väärässä) luultavasti tämä pohjoisen lintu on ollut muuttoetapillaan ruokailemassa, niitä oli ainakin 4 yksilöä. 

Oikein mukavaa viikonloppua! <3


 





10 kommenttia:

  1. Kyllä vain, järripeippo tankkaamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi,kiitos Maarit!♥️ Ihanaa,että se tosiaan oli järripeippo,sain uuden lajin listaani.😊

      Poista
  2. Niin kauniita kukkia ja tuo oliivipuu täynnä oliiveja.
    Hyvä konsti päästä ötököistä eroon, tuo muovipussi juttu!
    Mukavaa sunnuntaita Mirjam-Matilda♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaan halunnut ottaa riskiä,että kuljetan pistokkaiden mukana jotain kasvituholaisia jo olemassaolleille huonekasveilleni Kreikasta,ja olikin tehokas tuo veteenupottamiskeino.
      Ei mene kauaa,kun siellä aloittavat oliivinkeruun.😊
      Kiitos Hannele,mukavaa viikonjatkoa!♥️

      Poista
  3. Ihanaa Kreetaa, sinun omaa Kreetaasi. Samassa vaiheessa luonto on täällä, kuivaa, se odottaa talvisateita. Kuiva luonto on omalla tavallaan kaunis, kuin pysähtynyt liike, joka ihan kohta taas jatkaa liikettään. Täällä jo oliivinkeruu on käynnissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi,päätitte siis lähteä!
      Kaunis tuo kuvauksesi Kreikan kuloittuneesta luonnosta.
      Kiitos,ihanaa talvea sinne teille,suomalainen Kyproksella!♥️

      Poista
  4. Tervehdys, huomasin kommenttisi Suomalainen Kyproksella blogiin, kun kerroit Agios Nikolaoksesta. Nuorena kerran kävin siellä ja tässä heräsi kysymys, kun joku aika sitten maa järisi Kreetalla, että lieköhän järissyt miten pahasti Agioksessakin.
    Nuorena silloin ihastuin Kreetaan ja jopa aloin opetella kreikankieltäkin kirjeopistossa. Silloin ei ollut muuta oppia saatavissa :D
    Sittenpä se jäi, kun tuli kumppani Suomessa, ja hän ei matkustellut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Emilie,kiva kun poikkesit täälläkin ja jätit kommentin,kiitos!♥️
      Itsekin ihastuin Kreetaan 70-80-lukujen vaihteessa nuorena tyttönä,aloin seurustella paikallisen pojan kanssa,avioiduin,saimme 2 lasta ja asuin Agioksessa n.17 vuotta,joten opin kielenkin.
      Sittemmin erosimme ja muutin lasten kanssa Suomeen,jossa olemme nyt asuneet reilut 20-vuotta.
      Silti Kreeta on mukana elämässäni,lapset tietty lentävät Suomen ja Kreetan väliä vuosittain,kun heillä on kaksi kotimaata.
      Itse vierailin siellä eroni jälkeen vasta kaksi vuotta sitten kun tytär avioitui siellä suomalaisen miehensä kanssa,pitivät häät Kreetalla.
      Nyt oli pakko taas käydä,kun kummatkin lapsistani viettävät siellä loppuvuoden ja ensimmäinen lapsenlapsenikin,tyttärenpoika on siis siellä.
      Mummille olisi muuten tullut liian kova ikävä.😊
      Olemme ex-mieheni kanssa asiallisissa väleissä ja sain asua tyttären kanssa hänen kakkosasunnollaan,villalla,eli arki oli erilaista kuin asuessa hotellissa,aidon kreikkalaisempaa.
      Olin itse Agioksessa kun ensimmäinen masnjäristys tuli,en tuntenut sitä.Poikani taas alakaupungilla oli tuntenut sen.
      Seuraavan päivän jälkijäristyksen tunsin hyvin.
      Sittemmin,kun olin jo palannut Suomeen,tuli se toinen järistys,joka olikin lähempänä Agios Nikolaosta ja olivat tunteneet sen hyvin siellä.Agioksessa ei kuitenkaan syntynyt mitään vaurioita.
      Mukavaa syksyä sinulle!

      Poista
  5. Järripeippo ihanainen ❤️. Hurmaava tuo Kreetan koppis. Kun vertasit ritariperhosta kolibriin, niin minulle tuli mieleeni perhonen, jonka näin Kiotossa monta vuotta sitten. Luulin sitä oikeasti linnuksi ensalkuun :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihana sattuma nähdä se!😊
      Koppis oli varsinainen köntys,en ehkä ikinä ole aiemmin nähnyt niin suurta.
      Maailmassa on ihania,valtaviakin perhosia,joita hyvinkin aluksi luulee linnuiksi!😊
      Itseasiassa tarkoitin matarakiitäjää,kun vertasin kolibriin,se pyrähtelee kukissa aivan samalla lailla kuin kolibri ja käyttää pitkää kärsäänsä lennossa.
      Kiitos Ninnu!♥️

      Poista