Töistä kotiin ja pitkästä aikaa parvekkeelle istumaan.
Ilta-aurinko paistoi niin lämpimästi, että oli ihan pakko istahtaa siitä nauttimaan ja nostaa kasvot sitä kohti.
Auringon lämmössä on jotain ihmeellisen suloista ja nautittavaa.
Ne, jotka ovat Mirjam-Matildaa seuranneet hiukan pidempään tietävät, että parina aikaisempana kesänä parvekkeeni on ollut varsinainen kesäkukka ja kasvi-keidas.
Eipä ole tänä kesänä.
Ihan kesän alussa sain orvokkeja lahjaksi ja ne löysivät sieltä paikkansa.
Hoitokin jäi aika vähäiseksi, ihan oman onnensa nojassa selviytyivät kutakuinkin,kunnes lakastuivat.
Päätin, etten tänä kesänä laita parveketta kukkimaan.Olen lomillani aina maalla ja ennen lomia oli kovin vilpoisat säätkin.
Panostin kukissa mummulan pihalla.Siellähän minä enimmäkseen olen ja niistä pääsen nauttimaan.
Ei tarvinut vaivata ketään kukankasteluunkaan poisollessani.
Vaan tänäänpä löysin jos jonkunnäköistä yrittäjää tyhjilleen jätetyistä ruukuista, joihin oli viimekesäiset mullat jääneet.
Voi toisia...luulin, että pelkkiä ruskean kuivahtaneita orvokki reppanoita löydän.
Lämmin ilta-aurinko vei ajatukset myös lasten luo Kreetalle.
Kuvasinkin sitten jokusen aarteen, jotka on Kreetan rannoilta joskus löytyneet ja parvekkeelle unohtuneet.
Kuvaan pääsivät myös edesmenneen isukin maailmalta tuoma buddha ja hänen kiveen hakkaamansa pöllö.
Tänäänkään en langennut sokerille. :)