keskiviikko 24. toukokuuta 2017




Metsän seinä
on vain vihreä ovi
josta valo
ohjaa ystäväänsä





Puut ovat täynnä 
lintujen valtakuntia.
Puut ovat täynnä
metsiä joissa asutaan.





Ja metsä on kuin tuoksuja
keitettäisiin



Ruohikossa. Näen puun ja sinistä taivasta.
Pienen pilven.
Ei se varmaan uskalla tulla ylitseni yksin.





Korkealta koivun latvasta
punainen lippalakki
vilkkuu;
palokärki.





Kirvat torkkuvat
lehvistöissä.
Metsä on sydänten
ääniä täynnä.





Kelo-oksa
kielenä,
käpy plektorina
tikka näppää.

Kaikupohjana
koko runko,
koko harju
tikan kitara soi.





Puu sai linnunpesän.
Moneen viikkoon tuskin
uskalsi liikahtaa.





Löysin nämä Risto Rasan metsäaiheiset runot Kosuvin sivuilta ja mielestäni ne sopivat hyvin toissapäiväisen metsäretkeni henkeen. Kiitos Ristolle lainasta! <3
Auringonvalo siivilöityi ihanasti keväisten hiirenkorvien läpi ja metsässä oli aivan erityistä kauneutta.




10 kommenttia:

  1. Ihana runo ja kauniit, runoon sopivat kuvat!

    VastaaPoista
  2. Elämää metsässä. Kauniit kuvat!<3

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Thank you so much Janicce! <3
      It is so nice that you visited and left a comment. :)

      Poista
  4. Ihanat runot ja kuvat!
    "Kirvat torkkuvat lehvistöissä. Metsä on sydänten ääniä täynnä."
    Ihan mielettömän kaunista ja levollista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Metsä todella on sydänten ääniä täynnä.
      Ja aina siellä omakin sydän yhtyy kuoroon. :)
      Minäkin löysin näistä pienistä runoista suuria ihania ajatuksia.
      Kiitos Ansku! <3

      Poista