Löysin navetan ylisiltä vanhan vesikelkan,
jolla sain kivasti peitettyä kaljun alueen pihassa.
Olin parturoinut siitä juuri mummun aikoinaan
istuttamat siniset puutarha-ruiskaunokit.
Ne ovat kauniit siihen asti, kunnes kukat kuivuvat ja lehdet
alkavat laota ylikasvustaan.
Parin viikon päästä parturoinnista,
 kohdalla kasvaa kukan uuden uutukaiset kauniit lehdet.
Huomasin, etteivät  etanatkaan löydä basilikaani,
kun se on kelkan päällä.

Minusta paras mahdollinen näkymä ruoanlaittoon.

Kasvatin itse siemenistä kamomillaa tänä kesänä.

Tulos oli niin hyvä, että ensi kesänä jälleen!

Minä en juo kahvia enkä teelehti-teetä,

kumpikaan ei sovi vatsalleni,

kamomillaa sen sijaan nautin monta mukillista viikossa.

Pieni, emäkasvista juurrutettu pelargoniavauva,

 jossa oli jo kukkanuput tulollaan porstuassa.

Metsästä löydetty, jo autioitunut koti.

Että voi ihmisen elo ajoittain olla mukavaa!

Yläpuolellani tikkaäiti opetti poikasiaan nakuttamaan itse ravintoaan.

Tässä hölmistynyt pienokainen,

 jonka äiti lehahti menemään sen kerjätessä ruokaa.

Me ihmiset laitamme puutarhaamme kukkia marssijärjestykseen,

että kukkaloistoa riittäisi koko kesäksi.

Saman tekee luontoäiti.

Kun toisten aika on ohi, puhkeavat seuraavat kukkimaan.

Vastavaloherkkua.

Tällä hetkellä kauniit heinät ovat kauneimmillaan.

Täältä toivottelen kesäistä elokuun alkua! ❤❤