lauantai 14. marraskuuta 2020

 

Kävelin eilen bussille ja huoli hiukan painoi mieltä, olinhan menossa kuulemaan erilaisten kokeiden tuloksia, jotka lääkäri oli minulle määrännyt epämääräisiin oireisiini, mm.kesästä asti nousussa olleen senkan selvittämiseen.Olen täällä blogissanikin kertonut, kuinka saan eteeni sydämiä, yleensä juuri tällaisissa tilanteissa kun mieltä askarruttaa. Ja kappas, siinähän se taas oli, selkeä sydänkuvio harmaassa haavanlehdessä.Suojelusenkelini tahtoi kertoa, että turhaan huolehdin.Ja eipä niistä kokeista mitään löytynytkään, ja senkkakin jo laskusuunnassa.Magneettikuvaan vielä menen ja sen jälkeen tämäkin asia on toivottavasti taputeltu.


Kohtaan retkilläni usein kaikenlaisia tyyppejä. Tämä alla olevassa kuvassa vaikutti ujolta ja ystävällishenkiseltä.Jotenkin tuntui, että oli minusta kiinnostunut, muttei rohkeus antanut periksi tulla puun takaa kunnolla esiin.

Sieltä se vain ujona kurkki.

Yhtenä päivänä taivaalla lipui veikeä pilvikoira korvat sinne tänne harottaen. Muistutti edesmennyttä Santtuani, mutta oli minusta poispäin menossa, joten en nähnyt kunnolla sen kasvoja.

Näitä lehtityyppejä on tänä syksynä tullut useampikin jo vastaan hauskoine ilmeineen.

Nolona vaiko kauhistuneena?

Nyreänä vaiko pirullisena?

Tällä ainakin hammasongelmia, mutta hymy leveänä kuitenkin!

Ja sitten on näitä liikkiksiä.Toinen viimeinen muisto kesästä,


toinen sukunsa jatkaja.


Hyvää viikonloppua!<3

12 kommenttia:

  1. Sinua helpotti varmasti paljon. Aina sitä jännittää ja pelkää, ei rauhaisin mielin odottamaan faktoja. Sait varmasti hyvän viikonlopun, jota ei usvat, sateet pysty lytistämään.
    LUOntotarkkailijalle luonto antaa enteitä, kun vaan osaa tulkita niitä.
    Hyvää viikonvaihdetta sinulle,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kuulee hyviä uutisia lääkärissä,sillä on valtava psykologinen merkitys.Vaikka kuinka on yrittänyt olla stressaamatta,kyllä sitä kuitenkin stressaa tiedostamattakin.En ole ollut oikein oma itseni viime syksystä lähtien,vähän sellainen puolikuntoisen tuntunen,väsynyt jne.Lääkäri oli sitä mieltä,että johtuu varmasti siitä estrogeenin puutteesta,minultahan leikattiin kohtu ja munasarjat viime vuonna.Nyt on jo myöhäistä aloittaa korvaushoitoakin kun menopaussia kestänyt kohta kymmenen vuotta.Laittoi vielä magneettikuvaan,ja sitten onkin koko muija tutkittu.😊
      Luonto on minun estrogeenini nyt,sieltä saan voimaa ja elämän eliksiiriä.
      Kiitos Aimarii lämpimästä kommentistasi,mukavaa sunnuntaita sinne pohjoiseen!❤

      Poista
  2. Epätietoisuudessa eläminen on stressaavaa. On todella piinaavaa ja pelottavaa joutua odottamaan erityisesti terveyteen liittyviä tuloksia, joten oli kyllä tosi ihana kuulla, että huolesi oli turhaa ❤︎
    Oi mitä ennusmerkkejä eteesi onkaan putkahdellut, sekä monenmoisia mukavantuntuisia tyyppejä olet luonnossa liikkuessasi tavannut ;)
    Minulla on nyt menossa aamuvuorojen putki, joten valoisaan aikaan en ehdi ulkoilemaan, mutta tiistain vapaalla aion lähteä heti päivän valjettua pitkälle ja rauhalliselle metsälenkille. Mielenkiinnolla jään odottamaan mahdollisia kohtaamisia maahisten, haltijoiden ym. metsän väen kanssa :)
    Sydämellistä sunnuntaita sinulle ❤︎



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on.Kevein askelin kävelin takaisin bussille Jorvista.😊
      Alkaa olla näitä vanhuuden remppoja,näiden kanssa on nyt vain elettävä ja hyväksyttävä,ettei keho enää ole entisensä.
      Omat ajoittaiset voimattomuuden ja alilämpöisyyden tunteeni johtuvat mitä ilmeisemmin siitä,ettei kehoni tuota enää estrogeenia.Nyt on kilpirauhaset ja kaikki muu tutkittu.
      Mutta,niin kuin sinäkin,minäkin menen hakemaan sitä voimaa ja iloa metsästä aina kuin mahdollista.
      Ihanaa kuulla,että sinäkin kuulostelet,josko metsän väki näyttäytyisi.👍😊
      Minullekin metsä on niin rakas paikka,että onhan siellä jos jonkinlaista sielukasta väkeä,jos osaa mennä tarpeeksi herkillä etsimään.
      Kiitos Ansku lämmöstäsi ja myötäelämisestä,sydämellistä sunnuntaita!❤

      Poista
  3. Onneksi lääkärillä oli hyvää kerrottavaa!
    Selvästi suojelusenkelisi oli taas liikkeellä♥ Luonnosta löytyy paljon katseltavaa, tähänkin aikaan vuodesta, kunhan osaa katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli huojentavaa,että vaikka oli pitkä rimpsu kokeita,mitään hälyttävää niistä ei löytynyt.
      Minusta ajatus suojelusenkeleistä on niin ihana,varsinkin pienillä lapsilla,ja meillä mummuillakin.😊
      Kiitos Hannele,empatiasi lämmitti!❤

      Poista
  4. Onnemme on kyky löytää ja nähdä positiivisia mielen piristäjiä luonnosta.
    Vuodenaikojen ja luonnon pienetkin ihmeet ovat suuria, ne voimauttavat.
    Ihania luonto olioita.

    Ilman koettelemuksia me ei kuljeta polkuamme.
    Hyvä että sait jo vastauksia, stressi helpottaa.
    Varjelusta Sinun päiviisi Mirjam-Matilda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan kauniista kommentistasi Tarja!❤
      Varjelusta myös Sinun päiviisi!

      Poista
  5. Ihanaa, miten näet kasvoja ja sydämiä ympärilläsi <3 Mielikuvitus on voimavara ja ilon tuoja. Toivottavasti epämääräiset oireesi hellittävät <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vähän tällainen hupsu,mutta ilman mielikuvitusta nuivettuisin,enkä olisi minä.😊 Elämässä pitää olla tilaa sadulle ja menninkäisille?
      Kiitos Hensku ihanasta kommentista,minäkin toivon,että olisin pian taas oma itseni fyysisestikin.❤

      Poista
  6. Luonto on minullekin voimavara. Mietin, että olen asunut kaupunkioloissa 24-vuotiaaksi ja aina tunsin siellä epämääräistä ahdistusta milloin liikenteen melusta milloin siitä, että ei voinut kävellä missään rauhassa silleen ettei kukaan tule vastaan tai poukkoile ohittaen. No nyt olen saanut vaeltaa yksin tai kaksin metsä- ja kyläteitä ja nauttinut olen. En asu missään korvessa. Naapuritaloista näkyy valoja, on turvallista.
    Suloisia luonnontaidekuvia taas olet ottanut 🤗.

    Ikä tuo jatkuvasti kremppoja. Minä olen jo lähempänä 70 kuin 60. Minulta poistettiin huomattavasti ennen vaihdevuosia kohtu ja munasarjat vaikean endometrioosin vuoksi. Muutama vuosi oli vaikeaa hikoilujen takia sitten helpotti ja jatkuvat kivut ja runsaat vuodot jäivät. Munasarjat olivat kookkaat endometrioomat. Mutta tämä onneksi hyvänlaatuinen sairaus. Toivoo, että tulevat vuodet eivät tekisi kovin raihnaiseksi. Siksi sitä yrittää liikkua mahdollisimman säännöllisesti mutta ei riehuen vaan omaan tahtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö,minä niin löydän myös itseni tuosta kuvauksestasi kaupunki asumisesta.Vaikka asun tässä Helsingin kupeessa,en muista koska olisin viimeksi käynyt.Edellisessä työpaikassani kävin Espoosta 7 vuotta Helsingissä Mannerheimintiellä,ja suorastaan kärsin ihmismassoista,hälystä jne.Vaikka täällä Espoossa on hiukan väljempää,mieluiten haluan ulkoilla myös ihan yksin,omasta rauhastani nauttien,en mene esim.viikonloppuisin ulkoiluteille.Kaikkein onnellisin olisin maalla,luonnon keskellä läpi vuoden.

      No niin tuo!
      Minäkin olen käynyt läpi suuren endometrioosileikkauksen nuorena ennen lapsia,onneksi heidät kuitenkin sain.Minulla endometrioosia oli munasarjan lisäksi myös suolistossa.
      Kohtu ja munasarjat poistettiin kohdunkaulansyövän takia viime keväänä kun vaihdevuosia ollut jo reilyt seitsemän vuotta takana.Tästä olen nyt täysin parantunut kyllä,mutta tästä johtuen kärsin nyt monesta muusta krempasta kun estrogeenia ei enää tihku elimistööni mistään.
      Minä myös tykkään jokapäiväisestä reilun tunnin kävelylenkistä,ei riehuen,mutta esimerkiksi ylämäessä itsensä hiukan haastaen.Ei saisi minua kuntosaleille.
      Kiitos Beate kun kerroit omakohtaisista kokemuksistasi!❤

      Poista