Koska viikko ei riitä tarinoimaan kaikista elämäni eläimistä, tänään luettelen useita.

Meillä on ollut:

-maakilpikonna Fatima.Jo Helsingissä asuessamme.
Se karkasi meiltä, minulta ja sisareltani leikkiessämme talomme sisäpihalla.Joku oli löytänyt sen menehtyneenä naapuritalon kellarista.

-tanssihiiret Mikki ja Minni.Mikki oli niin innokas partneri, että se jouduttiin erottamaan rouvastaan, joka ei enää jaksanut poikasia väsätä jatkuvalla syötöllä. Mikki muutti naapuriin, josta palasi ehtoopäiviään viettämään meille takaisin.Muistan, kuinka autoin melkein karvattoman hiirivaarin juomakupille ja takaisin pumpulipeittoihin, joissa se sitten vaipui ikiuneen.

-hamsteri Pepe

-marsupariskunta, joka sai ihanan ainokaisen albiinopoikasen.

-vesikilpikonna

-undulaattipariskunta Signe ja Dagnar, jotka joskus pelastettiin boxeri Maikun suusta, kun ne sitä oikein ärsyttivät ylilennoillaan.

-seeprapeippopariskunta, jotka munivat kattolampun pistokesuojuksen pohjalle.

-tavallinen akvaario, tavallisine akvaariokaloineen

-2 kaninpoikasta, joille rakennettiin mummolassa ollessamme hieno aitaus.Josta ne sitten yön hiljaisina tunteina olivat kaivautuneet ulos, tai kettu oli kaivautunut sisään ja aitan alta löytyi untuvaista karvaa...olimme sisareni kanssa surun murtamia.

-toimpa kerran jopa ketunpojan kotiin työpaikaltani nuorena tyttönä, kun pomo oli sen mökiltään löytänyt.Sinä yönä emme äitini kanssa nukkuneet silmällistäkään, kun pikkurepo säntäili ympäri huoneistoa kirkuen korvia särkevällä tavalla.Seuraavana päivänä se matkusti kassissa takaisin työpaikalleni ja ojensin sen takaisin pomolleni, joka palautti sen samaan paikkaan, mistä oli löytänytkin.
Saimmepa sitten siitä vielä syyhypunkinkin käsiimme,joka hoidettiin pois lääkkeellä, mutta surettamaan se repolainen jäi syyhyineen.

Hauska näitä on muistella. :) Huomenna vielä jatkan parilla villieläin tarinalla.