lauantai 23. huhtikuuta 2016






Pettymys.
Muistan, kuinka hihkuin huutomerkeillä ensilunta talvella.
Nyt en hihku.
Maan muuttuessa valkoisemmaksi ja valkoisemmaksi en tahdo enää katsoa ulos ikkunastakaan.
Ei tätä.
Illalla ihastelin osteripilven kaunista helmeä.
Eilen kuvattu mustaviinimarjan lehtikin on kuin toisesta ajasta.
Hautaudun sohvan pohjalle katsomaan telkkaria ja päätän, että illemmalla kun katson, kaikki on sulanut jo pois ja saamme jatkaa kevättä.








4 kommenttia:

  1. Jossain lasten kuukausilorussa huhtikuuta sanotaan huh-huh-kuuksi. Ja eikä se taida paljon erehtyä.
    Täälläkin on kylmä, mutta lunta ei ainakaan vielä ole näkynyt.

    Ihanat vastavärit tuossa mustaviinimarjanlehdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kuule Seija huh-huh tunnelmat täällä, kun huomasin lumisateen alkaneen. :D
      Minunkin pitää vähänväliä käydä noita lehtiä ihastelemassa tuolla parvekkeella.Kesemmällähän ne ovat ihan vihreät, mutta noin pieninä niin kauniin, sanoisinko jopa ruskaisen väriset.
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  2. Talvi tulla tupsahti oikein ukkosen kera, mutta onneksi vain hetkeksi :)
    Nyt voimme tosiaan jälleen keskittyä kevääseen.:)

    Kaunis kuva huhtikuun lumisateesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kun jyrähteli oikein kunnolla tuli ikkunasta ulos katsottuakin. Ja sitten silmät jähmettyivätkin lautasiksi, kun alkoi pyry... :)
      Nyt on jo loppu hyvin kaikki hyvin -tunnelmat.Lumi hävisi melkein yhtä nopeasti, kuin satoikin maahan.Mutta oli kyllä masentavaa sen hetken, kun maasto oli taas ihan valkoisena.Mutta, mikä upea raikkaus oli tuossa illemmalla ilmassa sitten. Ja linnutkin ottivat laulussaan takaisin sen, minkä lumisateen aikana jäivät jälkeen. :)
      Kiitos Sirpa! <3

      Poista