keskiviikko 4. tammikuuta 2017




Tänään pakkanen paukkuu ja viima viiltää.
Minä palaan kuvissani eiliseen.
Nautin kuumasta teestäni täällä sisällä ja mietiskelen mukavia.
Tämä pelkkä oleminen ja hiljainen tekeminen on välillä niin tarpeellista.
Taidan oikaista kohta sohvalle peiton alle lukemaan kirjaa.
Ei kiire minnekkään.
Eilen illalla leikkelin ja liimailin ja viihdyin inspis-kirjani parissa pitkän tovin.
Sitäkin voisi myöhemmin jatkaa,vanhoista lehdistä inspiroivien kuvien ja mietelauseiden etsimistä.



                                                   


Pii pii, pikkuinen lintu,
pakottaako jalkojas,
koivun oksalla ollessas,
marjan varrella maatessas?
Pii pii, pikkuinen lintu,
pakottaako jalkojas,
nurmikolla nukkuissas,
marjan varrella maatessas?




Piti harakka puhetta vierailleen:
"Tilapäinen ihan on pesä,
- älä putoa, varis! - tein kiireiseen...
mut annas, kun on kesä,
niin, vannon, kartano korskehin,
hyvät herrat, tässä löytään,
ei metsässä mointa, sen näättekin!
Hoi muori, pötyä pöytään!"
Mut ennenkuin harakka huomaskaan,
jo putos syksyn lehti,
ja kesken hurskaita aikeitaan
se itse kuolla ehti.
Älä hymyile! Tarina totta on!
Pian ohi on päivät kesän.
Moni aikoi ja aikoi kartanon -
sai valmiiksi harakanpesän!

Lauri Pohjanpää






Lauri Pohjanpään runo herätti paljon ajatuksia.
Pitäisi todella nauttia tästä elämästään, unohtaa pikku murheet ja pysyä positiivisuuden tiellä.
Olla niin kovasti aikomatta, suunnittelematta -mennä vain tunteen mukaan ja antaa hetkille mahdollisuus.
Taidankin tavoistani poiketen tehdä uudenvuodenlupauksen ja ainakin yrittää edetä tänä vuonna niin, ettei esim. kiihkeästi odottamani kesä vaihtuisi huomaamattani syksyyn.
Tämän ikäisenä tosiaan tuntuu, että vuosi vilahtaa hyvinkin nopeasti ohi.
Sen kyytiin siis pitäisi päästä kunnolla ja kokonaan -joka ikinen vuosi!









17 kommenttia:

  1. Olen huomannut saman, vuodet ja päivätkin tuntuvat kuluvan vauhdilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistäköhän se johtuukin? Nuorena monasti tuntui, että aika mateli.:)
      Kiitos Sussi! <3

      Poista
  2. Vanhemmiten tuntuu todella aika kuluvan liian nopeasti. Ehkä se johtuu siitä että on jo huomannut elon rajallisuuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisiko se ollakkin siinä se salaisuus tähän ilmiöön, kun aika tuntuu kovasti rientävän.Tietää, että päiviä edessä vähemmän , kuin takana.
      Kiitos mummo! <3

      Poista
  3. Harakkarunossa on iso viisaus. Näin se on, että joka päivä pitää muistaa elää. Toteuttaa toiveitaan mahdollisuuksien mukaan, ettei tulis vain sitä harakanpesää loppuviivoilla.Ihan itsestään selvyys ei huominen ole. Se on lahja, mitä arvokkain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitit upean kommentin.
      Valtavan suuri ja arvokas lahja on jokainen uusi päivä ja elämä itsekkin,ainutlaatuisena lahjana saatu.
      Minunkin piti runo lukea pari kolme kertaa ajatuksella, että täysin ymmärsin joka lauseen tarkoituksen.
      Kiitos kovasti Aimarii! <3

      Poista
  4. Täälläkin pakkanen paukkuu ja kovin on viimaista!
    Pii, pii pikkunen lintu-laulu, sai tyttären itkemään, hänen ollessaan siinä pari-kolme-vuotias. Se oli kuulemma niin surullinen laulu.
    Kun olin kaksi vuotta sitten sairaalassa "letkuissa" aivoverenkiertohäiriön takia, niin silloin ajattelin, ettei mitään kannattaisi siirtää huomiselle. Kotiuduttuani ostin kameran josta olin unelmoinut ja yritän elää toteutamalla sellaisia asioita jotka nyt ovat mahdollisuuksien rajoissa.
    Suunnittelin eilen unelmakarttaa, se tyssäsi vielä kartongin pohjan sävyyn:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tytärtäsi hyvin. Minuakin niin säälittää nuo pikkulinnut näillä kovilla pakkasilla tuolla ulkona.
      Olet kokenut hurjia juttuja.Hienoa, että olet sieltä sairasvuoteelta noustessasi päättänyt toteuttaa unelmiasi.Me kun ei mitään tyttösiä enää olla, niin ei todellakaan kannattaisi siirtää tuonnemmaksi.Siksipä minäkin uskallan sille vuorotteluvapaalle jäädä.On elettävä nyt, eikä viidestoista päivä! :)
      Minullakin on oman elämän unelmien aarrekartta tekeillä.Sain pohjan tuon Unelmieni Vuosi kalenterin mukana, vielä en ole löytänyt siihen sopivia kuvia lehdistä, joten olen tuota inspiskirjaani täyttänyt.Unelmat ovat kyllä tiedossa, mutta haluan tietynlaista tunnelmaa karttaani. :)
      Kiitos sinulle Vikki! <3

      Poista
  5. Mielenkiintoisia kirjasia, onko toinen päiväkirja?
    Iän myötä olen oppinut arvostamaan jokaista päivää. Ja, kuten olen kertonut merkitsemään aina jotain muistiin, jolloin huomaa sitä tehdessään, että tämä oli mielenkiintoinen päivä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo keltainen on tuollainen tavallinen paksukantinen ja lehtinen kierrevihko, jonka kanteen liimasin kauniin kuvan.Kuva tuo mieleeni minut ja edesmenneen koiraystäväni Santun. :)
      Sinne liimailen kauniita inspiskuvia, mietelauseita ja kirjoittelen itse kaikennäköistä. Sinun postaamasi Leinon runo mm. pääsi sinne heti. :)
      Toinen on kalenteri tälle vuodelle. Se on -koti kaupungin laidalla- bloggarin tekemä, kauniita valokuvia ja ihania osioita, joihin voi itse kirjoitella juttujaan.Siihen olen nyt kirjoittanut päiväkirja muotoisesti, kun on kunnolla tilaa kirjoittaa päivittäin.
      Sinä sytytit kipinän näihin kirjoihin ihastellessani sinun matkapäiväkirjaasi. <3
      Kirjojen ottaminen esille tuo ihanan tunnelman.Luulen, että niistä tulee minulle kovin tärkeät tänä vuonna.:)Koska totta turiset, vuoden lopulla voi lukea kirjat läpi ja siitä sitten nähdä, mitä kaikkea mielenkiintoista sinne on kertynyt.Ja jo sinne jotain merkitessään muistiin tärkeyttää sen asian.
      Kiitos Seija! <3

      Poista
  6. Mennä vain tunteen mukaan ja antaa hetkille mahdollisuus... tätä neuvoa yritän noudattaa.

    Täälläkin pakkanen paukkuu ja tuuli vinkuu nurkissa, mittari näyttää jo lähes -17°C hrr.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan järkky kylmyys :) Eivät ole minun ulkoiluilmojani nämä.
      Tiedän,että ymmärrät mitä tarkoitan, jos sinullakin kova pakkanen ottaa henkeen.
      Minullakin on opittavaa, etten niin kovasti analysoisi ja punnitsisi, vaan menisin vähän rohkeammin tilanteen vietäväksi.Varsinkin tunteen mukaan pitäisi todella heittäytyä uskaliaammin.
      Ja todettakoon, että olen vähän laiska. :) Pitäisi unohtaa se mukavuus, koska usein sieltä mukavuusalueen ulkopuolelta löytyvät ne mielenkiintoiset ja yllättävät, hienot jutut.:)
      Kiitos Sirpa! <3

      Poista
  7. Kovassa pakkasessa on se ilo, että voi hyvällä omatunnolla pysähtyä. Tosin, itse tarvitsen sen pysähtymisen muutenkin, oli sää mikä tahansa. Pitkään luulin, että olen outo vetäytyvä erakko, mutta nyt olen onnekseni todennut, että meitä on monta :). Ihan tavallista siis :). Suloiset pikkuiset vapuset kuvassasi. Olemme ruokkineet lintuja läpi talven ja nyt täytyy lisätä talipötköjä ym enemmän, että jokainen saa varmasti tarpeeksi, ettei kenekään tarvitse kuolla kylmyyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tarvitsen erakkovetäytymistä.Kuormitun kovasti, jos en saa olla ihan itsekseni välillä, kesät talvet, ihan pienestä tytöstä asti.
      En ole ikinä tuntenut yksinoloa ahdistavaksi, päinvastoin.
      Luulen, että tämä on tyypillistä erityisherkille ihmisille.
      Ihanaa, että huolehdit pikkutirpusista! <3 <3
      Kiitos Ninnu! <3

      Poista
  8. Onpa hieno idea tuo inspiskirja! Oletko pitkäänkin koonnut sellaista?
    Koetetaan pysyä lämpimänä näin kovalla pakkasjaksolla! Onnellista tammikuuta, Mirjam-Matilda! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aina tehnyt inspistauluja. Nyt, kun vuorotteluvapaa alkaa keväällä, päätin aloittaa tällaisen mukaanotettavan. :)
      Olen hyvin visuaalinen ihminen, ja saan kovasti voimaa ja hyvää mieltä kauniista kuvista.
      Kyllä saa kerrospukeutua kunnolla, kun tuonne ulos pitää lähteä.:)
      Kaunista on ikkunasta katsella, mutta aika haasteellista kasvoille ja sormenpäille tuolla ulkona.
      Kiitos ihana Piipe ja onnellista tammikuuta sinullekin! <3
      Ja toivottavasti jakselet jo hiukan paremmin.<3

      Poista