torstai 12. marraskuuta 2015

Kyllä pinkoo päivät, viilettää viikot ja vuodet vain viuhuvat...
Huomenna taas perjantai, vaikka vasta oli.
Johtuuko tämä siitä, kun ei enää ole varsinaista etappia edessä? Kuka nyt vanhuutta etappinaan pitäisi...
Ennen aika mateli.
Odotit lapsena nuoruutta, nuorena aikuisuutta, aikuisena ruuhkavuodet ja nyt olet mäen laella ja tähyät sinne toiselle puolelle alamäkeen.Mietit, että mistä nastat tämän kelkan alle, että vähän kitkaisi.
Ei työläinen pahaksi pistä, kun on taas perjantai kohta, mutta on taas viikko elämääkin vilahtanut historian kirjoihin.







4 kommenttia:

  1. Ohikiitäviä hetkiä...:)

    Sumuista perjantaiaamua!

    VastaaPoista
  2. Kiitos Sirpa! Kyllä kiitävät! :) Toivotaan, että aika hiukan pysähtyy viikonloppuina kynttilöitä poltellessa ja mukavaa aikaa viettäessä :)

    VastaaPoista
  3. Uskon kuitenkin, että siellä laen toisella puolella ei ole mikään tasainen alamäki, vaan hyvin vaihteleva maasto. Taitaa olla pieniä ylämäkiäkin, joiden takaa näkyy taas toisenlainen maisema. Ja etappejakin :)

    VastaaPoista
  4. Olet ihana! Vähän jopa nolottaa oma pessimistinen katsontakantani asiaan...juuri noinhan se pitääkin nähdä! <3
    Olen aika impulsiivinen ja tunteiden vietävissä, siitä tämä bloggaaminen on vähän vaarallista kaltaiselleni...joskus tulee seuraavana päivänä hiukan ajateltua, että huh huh, mitä taas tuli lauottua :) Eilen tuntui tuolta, nyt olen kyllä sinun kannallasi, ilmaisit asian niin optimistisesti! :)

    VastaaPoista