tiistai 15. joulukuuta 2015


Haavejoulu

Bussissa kotimatkalla töistä on tähän aikaan vuodesta vaikea lukea mitään.
Ikänäkö ja hämäräsokeus...
Joten, voi ajatella kaikkea mukavaa.







Haavejouluaaton aamuna heräilisin hitaasti pehmeistä ja lämpimistä vällyistä.Kuulisin seinäkellon rauhoittavan raksutuksen etäämmältä, muuten olisi oikea hiljaisuus ympärillä.
Venyttelisin pitkään ja sitten nousisin vetämään villasukat jalkaan ja aamuröijyn niskaan.
Hipsisin rauhassa keittiöön, avaisin pellit ja tekisin uuden tulen uunin pesään.
Lorauttaisin vettä pannuun ja asettaisin sen hellalle.
Rapistelisin kamomillateen, hunajan ja aamiaisleipätarpeet esille.
Kun aamiainen olisi valmis, asettuisin keittiön pöydän ääreen hörppimään teetäni ja katselemaan kaunista,lumen peittämää pihaa ja kauralyhteellä pyrähtäviä pikkulintuja.
Siinä istuisin hyvin pitkään ja nauttisin vain rauhasta ja omista ajatuksistani.
Nousisin ja laittaisin radion päälle. Saattaisin joko käydä pitkäkseni tuvan puusohvalle, tai kiikkumaan kiikkustuoliin.
Radiosta tulisi joulukuunnelma. Rauhallinen kertojaääni johdattelisi minut ihanaan jouluiseen tarinaan.

Olisikin sitten aika lähteä kävelylle nauttimaan uinuvasta maalaismaisemasta.
Puuterilumi peittäisi puun oksat ja mannut.Ehkä satelisi uuttakin hiljalleen, kauniita suuria hiutaleita.
Voisin vaikka poiketa maalaiskirkossa katsomassa kynttilöiden kaunistamaa joulutunnelmaa ja kuuntelemassa jonkun lapsuudesta tutun virren.
Takaisin kävellessäni nauttisin suunnattomasti kiireettömästä olotilastani ja hiljaisuudesta.
Mökille saavuttuani ryhtyisin saunanlämmitys puuhiin.
Kuuntelisin halkojen rätinää ja poksumista,ottaisin lasin hyvää punaviintä ja odottaisin saunakammarissa, koska olisi aika lisätä puita.
Tuvalta hakemaan suuri pellavainen pyyhe ja saunatarpeet.
Illan jo hämärtyessä istuisin lauteilla kynttilän valossa ja siemaisin välillä viinistäni.Pienestä ikkunasta tähyäisin taivaalle nousevaa kuuta ja syttyviä tähtiä.
Höyryävänä, saunanraukeana ja onnellisena tallustelisin isoissa huopatossuissa tuvan lämpöön pikku pakkasesta.Olisiko metsän laidassa näkynyt hirvi?
Tuvassa sytyttäisin takan ja kynttilöitä ympärilleni.
Söisin jotain jouluista ja kaataisin itselleni vielä lisää viiniä.
Radiosta hiljaista ja rauhallita perisuomalaista joulumusiikkia.
Musiikin ja saunan ramaisemana nauttisin takkatulen liekkeihin tuijottamisesta siihen asti, että puut olisivat palaneet loppuun.
Jo hyvin unisena sammuttelisin kynttilät yksi toisensa jälkeen ja vetäytyisin lämpimiin vällyihin kuuntelemaan seinäkellon lyöntejä, jotka suloisesti tuudittaisivat minut uneen.





6 kommenttia:

  1. Ihana haave ja kuvaus unelmajouluaatosta. Niin kauniisti kerroit, että näin silmissäni koko aattopäivän tapahtumat. Hiljaisuudesta ja rauhasta minäkin nautin yli kaiken - valkoinen luminen maisema olisi onnen täyttymys. Sitä odotellessa voi kuitenkin haaveilla. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Päivi<3 Ihanaa, jos pääsit samoihin tunnelmiin kanssani.Tarina syntyi kaipuustani maaseudun rauhaan, pois Helsingin vilinästä,ratikoiden ruuhkatönimisistä jne.Ja ah se puhtaan valkoinen joulumaisema :)Laitetaan sormet ja varpaat ristiin!

    VastaaPoista
  3. Voiko bussimatka sujua enää mukavammin, kuin antaa ajatusten matkata omaan haaveeseensa...Ja, sinä osaat niin kauniisti pukea ajatuksesi sanoiksi.

    Kauniit kuvat!

    VastaaPoista
  4. Hups, kirjoitin kyllä kommentin sinulle, mutta se onkin kadonnut jonnekin nettiavaruuteen :(
    Uusi yritys:
    Haaveita pitää olla, mutta toiset haaveet ovat toteuttamista varten, toiset ovat hyvän hetken tuojia, mutta ei haittaa vaikkeivat ne koskaan toteudukaan. Vaan kukapa tietää? Haaveet ovat kuitenkin molemmissa tapauksissa tärkeitä. Haaveillaan siis....

    VastaaPoista
  5. Olet oikeassa.Hyvä haaveilu tuo tosiaan hyviä hetkiä, aivan kuin ne siinä haaveillessaan jo eläisikin :)Minä en varmaan pystyisi elämäänkään ilman ajoittaista haaveilua,tässä joskus rutiinillakin pyörivässä arjessa.:) Kiitos Seija!<3

    VastaaPoista