Routa

Näinä päivinä olen herkkujen lisäksi suorastaan ahminut luonnon kauneutta.
Koska rauhallisuus laskeutui minuun jo ennen pyhiä,olen ollut tuntosarvet hyvin vastaanottavaisina tälle kaikelle.
Vaikka muulloin en ole niinkään talviulkoilu-ihmisiä, nyt mieleni on hinkunut ulos pitkille kävelyretkille. Pysähtymään ja ihailemaan.
Kaikkea hyvää seuraa siitä, että asettuu itseensä tässä ja nyt.
Kuulostelee ja avaa sielunsa selälleen.Ei pakota itseään mihinkään.
Koska oma tahto on ulos,sinne lähteminen on tarve, eikä pakko, ja sulaa ne joulukinkut siinä samalla.
On ihanaa nukkua pitkään ja nousta päivään ilman aikatauluja.
Nyt huomaan, kuinka arjen kiire jne. vaikuttaa minuun.
Suurimman osan ajastani teen asioita, jotka eivät oikeastaan merkitse minulle mitään.Vain sen takia, että on pakko.
Toivon, että kaikki tämä, nämä aatokseni, ovat valmistautumistani
kohti sitä, mikä voimistuu minussa päivä päivältä.
Kohti sitä suurinta unelmaani,elää aamusta iltaan, joka päivä minulle tärkeällä tavalla.