Metsässä
Kävin raikastamassa keuhkoni metsässä, ennen iltaista "mökkiytymistä" kynttilänvalossa.
Jaan joidenkin lukijoiden kanssa hahmojen löytämisen ilon metsäretkilläni.
Tänään kohtasimme yllättäin hampaattoman metsänakan kanssa.
Kyselinkin siltä, paljon nähneeltä ja iät ajat eläneeltä,miksi lumentulo niin viipyy?
Akka pyysi katsomaan ympärilleni, nauttimaan näkemästäni ja jättämään moiset tämän hetken yli kurkoittelut.
Se kyseli, huomaanko kuinka sammal vieläkin kauniisti vihertää, kuinka maatunut lehvistö kauniina kuparina suorien runkojen tyvillä kiiltää,kuinka mustikanvarvut valmistautuvat jo kevääseen pienillä silmuillaan ja kuinka havupuiden oksilla timantit loistavat, kuin kauneimmat joulukoristeet konsanaan?
Kiitin akkaa, ja jatkaessani matkaani lumettomuus olikin jo tyystin unohtunut nauttiessani kaikista lahjoista, joita metsä reitilläni ojenteli.
Kylläpäs mukavan akan kohtasitkin. Heitä tarvitaan :)
VastaaPoistaPidin tällä kertaa eniten tuosta kuusenoksa kuvastasi.
Kiitos Seija.Jäin taas kiinni itselleni haikailemasta jotain, mitä ei ole, kunnes tosiaan huomasin tämän akan. Ja tajusin samassa, etten olisi sitä edes nähnyt, jos lunta olisi ollut :)
PoistaKyllä metsässä onkin nyt tosi kaunista. Sammaleet ovat komeimmillaa, kun ovat kesällä kasvaneet uutta, samoin jäkälät. Ja kosteuttakin ovat saaneet ;)
VastaaPoistaKyllä! Oli ihanan kosteaa ja hapekasta ja metsälle tuoksuvaista.Komeat sammaleet ja jäkälät.
VastaaPoistaKiitos Sirpa kommentistasi!:)
Kaikkea kaunista tähänkin aikaa vuodesta metsästä löytyy, pitää vain osata katsoa...
VastaaPoistaMukavaa sunnuntaita!
Kiitos samoin Sirpa! Tänään taas kun on katsellut ihmisten ihania lumimaisema-kuvia, kaipuu lumeen on nostellut päätään, vaikka eilen osasinkin arvostaa paljastakin metsää hienosti.:)
Poista