Viime yönä väreinä tummaa liilaa, mustaa ja harmaata.
Piti oikein mennä parvekkeelle, sulkea silmät ja nostaa kasvot myrskylle.
Rintalastassa tuntui pieni primitiivinen pelko ja kunnioitus mahtavia luonnonvoimia kohtaan, ja samalla riehakkuutta.
Jos olisi kehdannut, olisi tehnyt mieli huutaa suoraa huutoa, yhtyä myrskyn pauhuun.
Aamulla unenpöppöröiset silmät auki, ja katse osuu ensimmäiseksi auringon tekemiin herkkiin varjoihin.
Eilisen ujellus ja pauhu vaienneet. Totaalinen hiljaisuus.
Jotenkin onnellinen olo.
Väreinä hentoa vihreää ja vaaleanpunaista.
Eilen, myrskyiltana askartelemani enkelinsiivet henkarissa kuvaavatkin hyvin tämänaamuista tunnelmaa.
Tämän kun muistaisi ihminen omissa tunnetiloissaankin.
Pieni ja hento ote, onni, seuraa myräkkää.
Enkeli saa kauniit siivet. Kivasti varjo leikkii valon kanssa.
VastaaPoistaEilisillan myrsky oli aikamoinen ja uutta odotellaan, kunpa ei sähköt menisi...
Aamuinen aurinkoinen on tosiaan jo kääntynyt sateeksi, harmaaksi ja tuuli taas nousemassa.
PoistaToivotaan, ettei sähköt mene, jää lauantai ohjelmat muuten katsomatta! :) Kiitos Sirpa<3
Rakastan myrsykyjä...kovaa tuulta ja sadetta...vaikka tiedänkin, että myrskyn kanssa ei ole leikkimistä jos oikein pahasti kohdalle osuu.
VastaaPoistaJaan kanssasi tämän rakkauden myrskyyn.Mutta tosiaan vain turvallisissa olosuhteissa.Myrskystä saa todella paljon voimaa!Siinä pääsee joidenkin alkukantaisten tunteiden äärille.Kiitos kommentistasi Irmastiina!<3
PoistaKaunis ja herkkä postaus. Kiitos!
VastaaPoistaTäällä pohjoisemmassa sataa lunta.
Pulkkamäkeenkin pääsin ensikertalaisen kanssa. Loivan mäen vauhti oli juuri sopiva meille molemmille.
<3 Kiitos Seija! Lunta minäkin niin jo toivoisin tänne etelämpäänkin. Pitkä ja loiva mäki on paljon
VastaaPoistakivempi, matka kestää pidempään ja kerkeää nauttimaan liu´`usta. Jyrkkä mäki on nopeasti ohi ja saattaa jopa koitua vaaraksi, ainakin ensikertalaiselle.