Onkohan onnella ja onnettomuudella oikeasti ihmisen elämässä tasapaino?
Maanantaina ei enempää olisi voinut mennä mönkään, kuin meni.
Vielä tänä aamuna epäonni jatkui ja odottelin puoli tuntia bussia päästäkseni töihin.Alkaa olla jo surullisenkuuluisa linja...
Myöhästyin töistä,kaduilla loskameri ja vettä taivaalta,harmaata.
Ja sitten lähti!
Kaikkea kivaa alkoi tapahtua, kuin taivaasta tiputellen.
Oma mieli ja kollegankin mieli virkistyi tunti tunnilta.
Ei voinut olla ajattelematta,kunpa vain malttaisi uskoa huonolla hetkellä, että tämä menee ohi ja kohta jo helpottaa.
Ei antaisi sen huonon tuulen tempaista mukaansa.
Luulisi jo tähän ikään sen oppineen, vaan kyllä sen liian usein unohtaakin.
Jotkut kyllä osaavat pitää hyvän fiiliksen narut hyppysissään oli tilanne mikä hyvänsä.
Minä taidan olla vähän ääri ihmisiä -onnellisena super onnellinen, iloisena super iloinen,surullisena super surullinen ja kärttyisenä varsinainen noita-akka :)
Yritetään muistaa itsekukin, että kyllä se aurinko taas paistaa vaikka välillä sataa ja myrskyää :)
VastaaPoistaMukavaa viikonjatkoa sinulle!
Kiitos Seija <3 Elämä olisi niin paljon helpompaa, kun muistaisi aina nämä tietyt faktat, jotka aina välillä kirkastuu. :)
VastaaPoistaVaikka kuinka miettisi huonolla hetkellä, että tämä nyt on vaan tätä ja kohta on taas paremmin, kuten aina ennenkin, ei se auta...ei millään..:)
VastaaPoistaKyllä se vaan näin on Irmastiina! :) On se lohduttavaa kuulla, että en ole ainoa.
PoistaVähän samanlainen höppänä olen minäkin, pitkälle tunne-eläjä. Enkä näköjään muuksi muutu:)
VastaaPoistaKivaa keskiviikkoa!
Kiitos samoin Sirpa. Tunne-eläjä minäkin isolla T.llä ja E.llä!Silloin, kun on kivat tunteet kysymyksessä, tämä on vaan ihana piirre? :)
Poista