Väri ja ajatus-terapiaa harmauteen.

Herään ylisillä pitkään ja hyvin nukutun yön jäljiltä.
Ulkona linnut visertävät jo niin äänekkäästi, että se kuuluu sisälle kesäkammariinkin.
Joku iso siivekäs kopsahtaa ikkunalasiin ja pörrää eteenpäin menemään.
En ihan vielä jaksa siirtää säleitä syrjään,jospa vain hetki vielä silmittelyä.
Isäntä aamuvirkkuna kolistelee jo alhaalla keittiössä kahvia tulemaan.
Tunnen aamu-auringon lämmön säleitten läpikin.
Tulee se oikea hetki,kiskaisen itseni ylös ja näen ensimmäisenä lattialla kauniin pyöreän räsymaton, jonka talvella virkkasin.
Siihen on ihana laskea paljaat varpaat ja kuinka ihanasti se antaa väriä huoneeseen.Sitä maalaisromanttista.
Sen katsominen inspiroi uuteen ihanaan kesäpäivään.Äkkiä ulos ihastelemaan teemukin kanssa kukkaloistoa ja perhosia ja kaunista kesäistä maalaismaisemaa.

Tällaisia minä mietiskelen, kun pyörittelen noita matonkuteita.
Isoa koukkua vaille aloitettu.