Onni

Kauniit pienet timantit laskeutuivat hiljalleen puiden oksilta.
Taustalla laskeva aurinko ja kiehtova talvimaisema.
Olin hyvin onnellinen kulkiessani ja ihastellessani.
Kaiken kauneuden kokeminen oli niin voimakasta, että halusin jakaa sen.
Kysyin metsän siimeksessä vastaantulijalta, eikö olekkin kaunista?
Hänen mielestään oli vain kylmä.
Hetken tunsin surua.
Eivätkö muut kulkijat näekkään tätä kaikkea?
Ajatus vei mennessään vain hetkeksi.
Kohta olin taas omissa tunnelmissani, jotka täyttivät joka solun minussa.
Oli hyvin lähellä, etten olisi heittäytynyt koskemattomaan hankeen enkeliä tekemään.
Jälkikäteen jopa harmitti, miksen?
Pitäisi olla rohkeampi,olla välittämättä.
Ehkä mahdollinen ohikulkija olisi myös avautunut ympäristölleen paremmin, jos olisi nähnyt keski-ikäisen naisen enkeliä tekemässä, keskellä metsää.:)