lauantai 16. tammikuuta 2016


Onni

Kauniit pienet timantit laskeutuivat hiljalleen puiden oksilta.
Taustalla laskeva aurinko ja kiehtova talvimaisema.
Olin hyvin onnellinen kulkiessani ja ihastellessani.
Kaiken kauneuden kokeminen oli niin voimakasta, että halusin jakaa sen.
Kysyin metsän siimeksessä vastaantulijalta, eikö olekkin kaunista?
Hänen mielestään oli vain kylmä.
Hetken tunsin surua.
Eivätkö muut kulkijat näekkään tätä kaikkea?
Ajatus vei mennessään vain hetkeksi.
Kohta olin taas omissa tunnelmissani, jotka täyttivät joka solun minussa.
Oli hyvin lähellä, etten olisi heittäytynyt koskemattomaan hankeen enkeliä tekemään.
Jälkikäteen jopa harmitti, miksen?
Pitäisi olla rohkeampi,olla välittämättä.
Ehkä mahdollinen ohikulkija olisi myös avautunut ympäristölleen paremmin, jos olisi nähnyt keski-ikäisen naisen enkeliä tekemässä, keskellä metsää.:)
















8 kommenttia:

  1. Mukavan näköisiä talvikuvia :) leppoisaa lauantaiehtoota sinulle !

    VastaaPoista
  2. Tänä viikonloppuna talvi on ollut kauneimmillaan. Niin myös kuvissasi.
    Täällä tuuli on laantunut, sopivasti pakkasta ja lumihiutaleet leijailevat rauhallisesti alas.
    Minä olen jo tehnyt lumienkelin. Muista vain laittaa huppu päähän, ettei mene lunta niskaan ;)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Seija, että olet heittäytynyt tekemään lumienkelin!<3Nyt minua harmittaa vielä enemmän, kun en itse kehdannut, vaikka niin teki mieli.Olisi ollut niin mukavaa siinä myös katsella kauniita puita maaten ja käsiä heilutellen.Oli tosi upea sää kyllä! Täälläkään ei tuullut yhtään,aurinko paistoi ja oli oikein täydellinen talvisää.Kiitos Seija ja hyvää viikonlopun jatkoa!

      Poista
  3. Oi, ihana postaus kauniiden kuvien kera! Ymmärrän tunteesi tasan tarkkaan. Tuntuu, että täytyy vetää henkeä oikein syvään, että saisi elää sen kauniin ja ihanan hetken täysillä jokaisella aistilla. Ymmärrän myös pettymyksen tunteen, jonka vastaantulijan arkipäiväinen kommentti sai aikaan. Taidat olla hyvin positiivinen ja onnellinen ihminen. <3

    Joskus sitä miettii, mitä ihmiset ajattelevat, vai ajattelevatko ylipäänsä mitään luonnosta ja sen kauneudesta. Ei ole ollenkaan itsestäänselvyys, että maailma näyttää vielä näin ihanalta. Onneksi maailmassa on sinun laisiasi ihmisiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso halaus sinne Airisrannan suuntaan!Täällä helähti hyvin lämpimästi sydänalasta kauniista sanoistasi.<3 Selvästi tunnenne samoin luonnon kauneudesta.Ja surua siitä, etteivät kaikki osaa sitä arvostaa ja siitäkin, että luontoa tuhotaan säälimättä...
      Luonnon helmassa minä olen aina onnellinen ihminen ja siitä kumpuaa myös se positiivisuuskin.Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin myöntää, että esim.neljän ruuhkissa Helsingissä en aina ole onnellisimmillani saati positiivinen :)
      Siksi haaveilen siitä maallemuutosta, omiin sielunmaisemiini,elämään hitaampaa ja elämisen arvoisempaa elämää.
      Iso kiitos Päivi ja hyvää viikonlopun jatkoa<3

      Poista
  4. Lumienkeli on vielä täälläkin tekemättä, aion sen kyllä vielä tehdä minäkin. Ehkä teen sen yhdessä pojantyttären kanssa:)
    Kauniit talvikuvat.

    VastaaPoista
  5. Ja sitten meitä "kypsempiä" naisia vielä "tätitellään"! :) Täälläkin jo useampi tehnyt tai suunnittelee tekevänsä lumienkelin!Kyllä meissä vielä ne pikkutytöt elää vahvasti! <3 Hienoa! :) Kiitos Sirpa ja mukavaa sunnuntaipäivää!

    VastaaPoista