Rakas vuosi 2019!

-minä toivon, että olen hyvä äiti, läheinen ja ystävä-

-minä toivon, että osaan rakastaa ja kunnioittaa luontoa kaikilla tavoin-

-minä toivon, että osaan kuunnella toisia, oikeasti-

-minä toivon, että näen suojamuurin taakse, kritisoimatta-

-minä toivon, että osaan kunnioittaa toista ja myös itseäni-

-minä toivon, että osaan yrittää ymmärtää mielipidettä, joka ei vastaa omaani-

-minä toivon, että löydän paljon kauneutta-

-minä toivon, että liikutun edelleen usein-

 -minä toivon, että osaan vaalia herkkyyttäni, oikeuttaa sen ja olla kyynistymättä-

-minä toivon, että osaan omassa arjessani löytää taas uusia keinoja ilmastonmuutosta vastaan-

-minä toivon, että näkisin avarammin, vaikka minulla on vahvat mielipiteet- 

-minä toivon, että saan lukea paljon ja kuunnella kaunista musiikkia-

-minä toivon, että muistan seistä edelleen heikomman puolella-

-minä lupaan pelastaa taas asfaltille kuivumaan tai jäätymään tulleet madot,

 sillä varauksella, ettei niitä ole kymmeniä,

viedä kaikki sisään eksyneet lentäväiset purkissa ulos vapauteen,

ruokkia lintusia,

kastella kukkia,

nauttia pakkaspäivistä, sateesta, tuulesta ja auringonpaisteesta,
ihan pienellä varauksella puhuttaessa rospuutosta...

Minä lupaan yrittää elää ihmisiksi ja olla onnellinen.

Hyvää alkavaa Uutta-Vuotta teille kaikille ihanille,
omanlaisille, upeille blogiystäville!

<3

Sain lapsiltani joululahjat, joista olen kummastakin ikionnellinen!

Tyttäreni oli löytänyt kirjan, jonka kysymyksiin vastaan

 ja palautan sitten kirjan hänelle täytettynä.

Mikä mahtava idea!

Kirjassa on myös hyvinkin henkilökohtaisia kysymyksiä,

tyttäreni oppii minusta tätä kautta uutta.

Vastaan myös kysymyksiin koskien häntä.

Olen päättänyt laittaa vastaukset kummastakin lapsestani,

 saavat omat vastaukset kysymyksiin samaan kirjaan.

Pojaltani sain kirjan "Linnut lähellä".

Tämä pieteetillä taitettu ja toteutettu kirja on kuin taideteos,

sitä on jo ihanaa ensinnäkin pidellä käsissään!

Täynnä upeita, hiukan tavallisuudesta poikkeavia kuvia linnuista,

tarinoita ja kaikkea ihanan mielenkiintoista

 ovat ruotsalaiset tekijät saaneet kirjaan sovitettua.

Kumpaakin kirjaa suosittelen lämmöllä,

vaikkei tämä kaupallinen yhteistyö-postaus olekaan.

Tämä upea Bengali oli samaan aikaan ulkoilemassa

 joulupäivän kauniissa aurinkoisessa säässä.

Kaunislinjainen, hienokuvioinen kissa, silmätkin kuin jalokivet.

Oli se jotenkin ihan tavallista kotikissaa enemmän villien petoserkkujensa oloinen.

Ei viihtynyt yhtään pienen isäntänsäkään sylissä.

Korjasin tänään jo tontut pois.

Nautin vielä hetken kuitenkin joulukukistani ja kynttilöistä.

Totesin sen sanonnan pitävän paikkansa, 

että matka on usein jännempi kuin määränpää.

Ja onhan se joulu nyt oikeastikin jo mennyt.

Kovasti mieleni rientää jo tulevaan kevääseen,

ei saisi olla niin malttamaton.

Minusta vain riittäisi nyt tämä pimeys jo.

Eipä lumestakaan paljoa ole hyötyä kun pimeä kerkeää tulla,

kun päänsä muualle hetkeksi kääntää ikkunasta.

Päivä on vielä niin lyhyt.

Jos oikein muistan,

 helmikuun lopuilla alkaa huomata selvän eron päivän pituudessa.

Sinne on vielä kuitenkin matkaa.

Tai oikeastaan,

 vastahan oli lokakuu, sama aika taaksepäin.

Neljän päivän jälkeen kuitenkin vaihtuu vuosi ja kaikki ihana on taas lähempänä.

Oikein mukavia, vuoden viimeisiä päiviä!<3<3

Joulukalenteri 

24.

Mirjam-Matilda toivottaa
kaikille blogissa vieraileville
Rauhallista joulua!

<3

Joulukalenteri

23.

Aatonaattoilta.

Huomenaamuna heräämme jouluaattoon.

Minulla täällä kaikki valmiina juhlailtaa varten.

Sienisalaatti, itse kerätyistä metsäsienistä laitettu maustumaan, hyvät perunat käyty valikoimassa kaupassa, ostettu sitkeää jälkiuunileipää, savunieriä perattu valmiiksi lasikulhoon, kylmäsavulohen ostin valmiiksi siivuina.

Kuopus kikkarapää tuolla kukittaa juuri kinkkua neilikoilla, saa olla koko yön uunissa.

Mutsimuikkunen lupasi tuoda silliä ja valkohomejuustoa kekseineen.

Aika pitkälti näillä on meidän joulupöytä katettu.

Mutsimuikkuselle kuivaa, minulle puolimakeaa skumppaa ja kuopus kikkarapäälle pari olusta.

Tänä jouluna ei laatikoita, ei herneitä eikä mitään,

mitä heitetään kuivuneina kökkäreinä välipäivien päästä jätteeksi.

Pääsin päämäärääni olla stressaamatta mistään tänä jouluna.

Kaikki on mennyt tosi rauhallisesti ja zen.

Koti on juhlaa varten nätti, vaikken muuta kuin imuroinut.

Katselin ruokakauppassa tänään ihmisten päätöntä poukkoilua ja törmäilyä

hiki otsalla.

 Ympärilläni oli itse luomani kupla.

Oli ihanaa huomata, että se toimii kun niin päättää.

En ole antanut stressivelholle kättäni sen vietäväksi,

olen mennyt hitaasti ja omaan tahtiini.

Kun kävin metsänreunassa viemässä linnuille aamupuurotarpeet jouluaatoksi,

uskomattoman kaunis punertava aurinko pilkisti lumisten puiden lomasta laskiessaan.

Oli niin jouluista seistä siinä hetken sitä ihastelemassa.

Kiristyvä pakkanen, timantit hangella,

JOULU! 

Joulukalenteri
22.

Kuvaamisesta seuraavana päivänä tämä ukko oli

kadonnut paikaltaan etupihaltamme.

Se varmasti oli jo liittynyt lumiukkojen

salaiseen taivaalla lentelyyn yön pimeinä tunteina, kohti niiden kokousta.

Joulukalenteri
21.

Joulunalushämärää

<3

Joulukalenteri 

20.

Löysin vanhan postaukseni haavejoulustani,

kun lueskelin aiempien joulujen tapahtumista.

Kauemmin blogia seuranneet tämän ehkä muistavatkin.

Kyllä tämä pieni haavetarina vielä tänäkin jouluna toimisi,

siksi laitan sen nyt tähän toistamiseen.

<>

Haavejouluaaton aamuna heräilisin hitaasti pehmeistä ja lämpimistä vällyistä.

Kuulisin seinäkellon rauhoittavan raksutuksen etäämmältä,

 muuten olisi oikea hiljaisuus ympärillä.
Venyttelisin pitkään ja sitten nousisin vetämään villasukat jalkaan ja aamuröijyn niskaan.
Hipsisin rauhassa keittiöön, avaisin pellit ja tekisin uuden tulen uunin pesään.
Lorauttaisin vettä pannuun ja asettaisin sen hellalle.
Rapistelisin kamomillateen, hunajan ja aamiaisleipätarpeet esille.
Kun aamiainen olisi valmis, asettuisin keittiön pöydän ääreen hörppimään teetäni ja katselemaan kaunista,lumen peittämää pihaa ja kauralyhteelle pyrähtäviä pikkulintuja.
Siinä istuisin hyvin pitkään ja nauttisin vain rauhasta ja omista ajatuksistani.
Nousisin ja laittaisin radion päälle. 

Saattaisin joko käydä pitkäkseni tuvan puusohvalle, tai kiikkumaan kiikkustuoliin.
Radiosta tulisi joulukuunnelma.

 Rauhallinen kertojaääni johdattelisi minut ihanaan jouluiseen tarinaan.

Olisikin jo aika lähteä kävelylle, nauttimaan uinuvasta maalaismaisemasta.
Puuterilumi peittäisi puun oksat ja mannut.

Ehkä satelisi uuttakin hiljalleen, kauniita suuria hiutaleita.
Voisin vaikka poiketa maalaiskirkossa katsomassa kynttilöiden kaunistamaa joulutunnelmaa ja kuuntelemassa jonkun lapsuudesta tutun virren.
Takaisin kävellessäni nauttisin suunnattomasti kiireettömästä olotilastani ja hiljaisuudesta.
Mökille saavuttuani ryhtyisin saunanlämmitys puuhiin.
Kuuntelisin halkojen rätinää ja poksumista,ottaisin lasin hyvää punaviintä ja odottaisin saunakammarissa, koska olisi aika lisätä puita.
Tuvalta hakemaan suuri pellavainen pyyhe ja saunatarpeet.
Illan jo hämärtyessä istuisin lauteilla kynttilän valossa ja siemaisisin välillä viinistäni.

Pienestä ikkunasta tähyäisin taivaalle nousevaa kuuta ja syttyviä tähtiä.
Höyryävänä, saunanraukeana ja onnellisena tallustelisin isoissa huopatossuissa tuvan lämpöön pikku pakkasesta.

Olisiko metsän laidassa näkynyt hirvi?
Tuvassa sytyttäisin takan ja kynttilöitä ympärilleni.
Söisin jotain jouluista ja kaataisin itselleni vielä vähän lisää viiniä.
Radiosta hiljaista ja rauhallista, perisuomalaista joulumusiikkia.
Musiikin ja saunan ramaisemana nauttisin takkatulen liekkeihin tuijottamisesta siihen asti,

 että puut olisivat palaneet loppuun.
Jo hyvin unisena sammuttelisin kynttilät yksi toisensa jälkeen ja vetäytyisin lämpimiin vällyihin kuuntelemaan seinäkellon lyöntejä, jotka suloisesti tuudittaisivat minut uneen.

Joulukalenteri

19.

Tänään tunsin syvää kiitollisuutta olemassaolostani.

Tunnetta ei tarvinut etsiä sisimmästään,

se ryöpsähti sieltä itse

valkoisten pitsipuiden alla.

Joulukalenteri

18. 

Valkeat hahtuvat hiljaa leijaa ylitse maan ja ylitse puun.

Kuuran kourissa seisoo kuuset kullassa aamuisen talvensuun.

Lumiset näreet kuin pienet tontut vaeltaa valkeissa vaipoissaan

hämyssä sinisen jouluaamun metsien kirkkoon korkeaan.

Hiljaisuus siellä urkuja soittaa puitten humina virsinä soi

lumien kristallikynttilät loistaa 

akkunat kultaa aamunkoi.

Kattona kirkon on sininen taivas

ikuiset hongat on pilarejaan

purppuraviitassa aurinko astuu sen alttarille messuamaan.

Alttarina on luminen vaara

hartaana seisoo maa ja puu

lävitse valkeain hahtuvain hiljaa

metsässä aamu kirkastuu.

Lauri Pohjanpää

Joulukalenteri

17.

 Saammeko sittenkin valkean joulun! <3

Joulukalenteri

16.

Tunnelmallista kolmatta adventtisunnuntaita!<3

 Joulukalenteri

15.

Tänään askartelin

Joulukalenteri

14.

Joulu!

Aika sytyttää vieraanvaraisuuden tuli eteiseen,

antelias hyväntekeväisyyden tuli sydämeen.

anonyymi

Joulukalenteri
13.

Tervetuloa taas,
sinä talvinen pimeä,
sinä tuttu rauhoittava hämäryys.

Juhani Aho

Joulukalenteri

12.

Pikku-Anneli on kovasti ihmeissään.

Meille on nyt muuttanut sen mielestä kummaa

väkeä punaisissa lakeissaan.

Pikku-Anneli halusi myös punaisen hilkan ja pyrähti hyllylle,

 tuikkujen viereen seuraamaan vieraita touhuissaan,

 pikkuruisen pöllön tarkkaavaisella katseellaan.

Joulukalenteri

11.

80-luvulla, asuessani nuorena rouvana Kreetalla,

suomalaisen joulun laittaminen ei ollut yksiselitteistä.

Esimerkiksi joulukinkusta eivät silloin tienneet mitään.

Tai jos tiesivätkin, se ei kuulunut kreetalaiseen joulupöytään.

Kyllä possun persuksen sai lihakaupasta,

mutta ei se suolattu ollut.

Mietimme ongelmaa ex-mieheni kanssa.

Ja päädyimme upottamaan potkan äkkisuolaiseen veteen ämpäriin marinoitumaan.

Ämpäri vietiin viileään kellariin, jossa olivat hyvässä säilössä

oliivit, neitsytöljy ja viinimmekin.

(voi taivas niitä ex-anopin suolaamia, pieniä mustia kivellisiä oliiveja!!)

Nyt ei kyllä puhuta kylmästäkellarista, jonka suomalainen 

ymmärtää.

Pimeässä tilassa tosiaan oli vain viileää.

Kolme päivää possunpotkaamme pidimme ämpärissä, 

vaihdoimme veden ja suolan päivittäin.

Sen muistan, että kyllä se jo hiukan haiskahti,

kun uuniin meni...

Mutta lopputulemana oli sitten yksi parhaimmista koskaan syömistäni kinkuista.

Murea ja hyväsuolainen.

Samana jouluna ihastutin ex-anoppini porkkanalaatikkoon.

Nyt hän sitä toivoo tyttäreltäni kun Anna on sukulaisissa siellä joulun aikaan.

Perunalaatikosta tein pienenä kompromissina valkosipulisen version,

tavallaan kermaiset valkosipuliperunat laatikkomuodossa.

Suomiseuran naisille, omaan joulujuhlaamme,

 valmistin joulutorttuja itse tekemästäni luumuhillosta,

 jonka luumut olin poiminut pihapuustamme.

Muistan, että lorautin hilloon muunmuassa tummaa rommia, laitoin kanelia ja hunajaa.

Torttutaikinaakaan ei kaupasta valmiina saanut.

Tortut katosivat parempiin suihin alta aikayksikön.

Myös piparitaikina oli itse tehtävä.

Toivoisin, että muistaisin tänä päivänä, mitä kaikkea siihen laitoin.

Perinteisten mausteiden lisäksi ainakin mauste-ja mustapippuria.

Taisi sinne hipunen cayenne-pippuriakin mennä.

Hunajalla korvasin siirapin.

Piparit olivat taivaallisen hyviä.

Vähän sellaisia sitkoisen kuivia, tummia ja hyvin mausteisia.

Harmitti jo silloin, etten pistänyt määriä, enkä mausteita ylös.

En onnistunut enää sen koommin yhtä hyvin, kuin silloin ensimmäisellä kerralla taikinan koostumuksen kanssa.

Ja nyt näissä valmistaikina pipareissa kaipaan sitä tummempaa ja mausteisempaa makua,

jonka silloin sain vahingossa aikaan.

Luulen, että noista ajoista Kreetallakin ollaan jo kansainvälistytty

ja suuremmista supermarketeista varmasti saa joulun alla vaikka mitä.

80-luvulla lohtakin oli matkustettava pääkaupunkiin,

ranskalaisesta hypermarketista ostamaan.

Voi että, silloin nuorena oli tekemisen meininkiä! 

Nyt en ole juurikaan vielä miettinyt joulun tarjottavia... :)

 Joulukalenteri

10.

Ihmisiä,

jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä,

on paljon.

Harmi, että he ovat valtaosin 

alle 7-vuotiaita.

Esa Saarinen

Joulukalenteri

9.

Joulu on lämmön ja rakkaudentekojen aikaa.

Tänään, joulukuun 9. on tyttäreni Annan nimipäivä.

Meille on Kreikan ajoilta lähtien laitettu joulu esille aina Annan päivänä.

Se on jo pitkä traditio.

Tänään en keskity kuitenkaan itse joulun laittoon,

 vaan siihen lämpöön ja rakkaudentekoon. 

Yläkuva on ensimmmäinen kuva Sisusta Kreikassa.

 Se ilmestyi likaisena, sairaana ja kolmijalkaisena Annan isän kaupan ulkopuolelle,

jossa Anna oli tuonakin päivänä auttamassa.

Siitä alkoi näiden kahden yhteinen matka.

Selvitettiin, että se todella oli kulkukoira, se käytettiin heti eläinlääkärillä,

pestiin ja trimmattiin.

Myöhemmin Sisu läpäisi terveystarkastukset, sai oman passin ja lensi Suomeen Annan mukana.

Nyt Sisu elelee huollettuna, hoivattuna ja suuresti rakastettuna Annan ja

vävypojan kotona.

Minä olen itseoikeutettuna Sisun mummu.

Kunpa moni koiraa itselleen ajatteleva antaisi rakkaudentekona

kodin kulkurille, tai ihan täällä kotimaan kodinvaihtajalle,

jota uhkaa muuten piikki.

Terveysasiat ja eettisyys tietenkin huomioiden.

Koira kun katsoo syvälle silmiin, siinä katseessa asuu itse joulu kaikkinensa.<3