Oletpa löytänyt koskettavan lehtikirjoituksen. Isäni oli asepalveluksessä ja heti perään sodassa yhteensä neljä vuotta ja yhdeksän kuukautta (15.2.1940 - 17.11.1944). Jos hän olisi jäänyt rintamalle, en olisi tässä kirjoittamassa tätä kommenttia. Kiitokseni isälle.
Ajatella sinunkin isäsi, nuoren miehen taivalta, kun olisi pitänyt saada nauttia nuoruudestaan... Oman isäni isä kaatui vähän yli 20-vuotiaana laivastossa, 3 päivää ennen isäni syntymää. Sota on niin järkyttävää. Saamme olla syvästi kiitollisia näistä uhrauksista tänä päivänä,sitä ei saisi ikinä minun mielestäni unohtaa.Ei sinne monikaan vapaaehtoisesti lähtenyt.Kaatuneita emme sillä saa takaisin, mutta kunnioitamme kuitenkin heidän muistoaan. Kiitos Piri!<3
Pikkumies luopui varmasti rakkaimmasta lelustaan, liikuttavaa miten lapsikin halusi osallistua. Isäni oli 13-14-vuotias kun joutui luopumaan kolmesta veljestään sodan uhreina. Ihmettelen monesti miten hänestä kasvoi kuitenkin hyvin tasapainoinen ihminen, mutta hyvin onnellinen avioliitto äitini kanssa oli onni.
Aivan varmasti oli hälle tärkeä! Voin kuvitella, kuinka paljon on ollut noin nuorella isälläsi käsiteltävää, kun kolme veljeä eivät olekaan palanneet sodasta.Niin surullista.Äidiltä viety kolme poikaa. Ihanaa, että hän on kuitenkin saanut myöhemmin elämässään elää rakkauden täytteisessä liitossa äitisi kanssa. Kiitos Vikki!<3
Kiitos, sinulle myös hyvää Suomen päivää!
VastaaPoistaKiitos Satu!<3
PoistaKiitos, hyvää itsenäisyyspäivää myös sinulle!
VastaaPoistaKiitos Sirpa!<3
PoistaOletpa löytänyt koskettavan lehtikirjoituksen. Isäni oli asepalveluksessä ja heti perään sodassa yhteensä neljä vuotta ja yhdeksän kuukautta (15.2.1940 - 17.11.1944). Jos hän olisi jäänyt rintamalle, en olisi tässä kirjoittamassa tätä kommenttia. Kiitokseni isälle.
VastaaPoistaHyvää itsenäisyyspäivää sinulle!
Ajatella sinunkin isäsi, nuoren miehen taivalta, kun olisi pitänyt saada nauttia nuoruudestaan...
PoistaOman isäni isä kaatui vähän yli 20-vuotiaana laivastossa, 3 päivää ennen isäni syntymää.
Sota on niin järkyttävää.
Saamme olla syvästi kiitollisia näistä uhrauksista tänä päivänä,sitä ei saisi ikinä minun mielestäni unohtaa.Ei sinne monikaan vapaaehtoisesti lähtenyt.Kaatuneita emme sillä saa takaisin, mutta kunnioitamme kuitenkin heidän muistoaan.
Kiitos Piri!<3
Hyvää itsenäisyyspäivää!
VastaaPoista-Katja
Kiitos Katja!<3
PoistaKiitos Sussi!<3
VastaaPoistaHellyttävä tarina pikkupojasta. <3
VastaaPoistaHyvää itsenäisyyspäivää Sinulle!
Kosketti minuakin,kun tuota sodanajan Turun Sanomia luin.
PoistaKiitos Piipe!♡
Voi mitkä ihana tarina alemmassa lehtileikkeessä, kiitos sen jakamisesta! Hyvää itsenäisyyspäivää <3
VastaaPoistaKiitos Hensku!♡
PoistaLehtileike oli minunkin mielestäni herkkä,kun tuo lehti muuten oli täynnä sodan kauhua.
Pikkumies luopui varmasti rakkaimmasta lelustaan, liikuttavaa miten lapsikin halusi osallistua.
VastaaPoistaIsäni oli 13-14-vuotias kun joutui luopumaan kolmesta veljestään sodan uhreina. Ihmettelen monesti miten hänestä kasvoi kuitenkin hyvin tasapainoinen ihminen, mutta hyvin onnellinen avioliitto äitini kanssa oli onni.
Aivan varmasti oli hälle tärkeä!
PoistaVoin kuvitella, kuinka paljon on ollut noin nuorella isälläsi käsiteltävää, kun kolme veljeä eivät olekaan palanneet sodasta.Niin surullista.Äidiltä viety kolme poikaa.
Ihanaa, että hän on kuitenkin saanut myöhemmin elämässään elää rakkauden täytteisessä liitossa äitisi kanssa.
Kiitos Vikki!<3