Tämä upea Bengali oli samaan aikaan ulkoilemassa

 joulupäivän kauniissa aurinkoisessa säässä.

Kaunislinjainen, hienokuvioinen kissa, silmätkin kuin jalokivet.

Oli se jotenkin ihan tavallista kotikissaa enemmän villien petoserkkujensa oloinen.

Ei viihtynyt yhtään pienen isäntänsäkään sylissä.

Korjasin tänään jo tontut pois.

Nautin vielä hetken kuitenkin joulukukistani ja kynttilöistä.

Totesin sen sanonnan pitävän paikkansa, 

että matka on usein jännempi kuin määränpää.

Ja onhan se joulu nyt oikeastikin jo mennyt.

Kovasti mieleni rientää jo tulevaan kevääseen,

ei saisi olla niin malttamaton.

Minusta vain riittäisi nyt tämä pimeys jo.

Eipä lumestakaan paljoa ole hyötyä kun pimeä kerkeää tulla,

kun päänsä muualle hetkeksi kääntää ikkunasta.

Päivä on vielä niin lyhyt.

Jos oikein muistan,

 helmikuun lopuilla alkaa huomata selvän eron päivän pituudessa.

Sinne on vielä kuitenkin matkaa.

Tai oikeastaan,

 vastahan oli lokakuu, sama aika taaksepäin.

Neljän päivän jälkeen kuitenkin vaihtuu vuosi ja kaikki ihana on taas lähempänä.

Oikein mukavia, vuoden viimeisiä päiviä!<3<3