torstai 20. joulukuuta 2018


Joulukalenteri 
20.




Löysin vanhan postaukseni haavejoulustani,
kun lueskelin aiempien joulujen tapahtumista.
Kauemmin blogia seuranneet tämän ehkä muistavatkin.
Kyllä tämä pieni haavetarina vielä tänäkin jouluna toimisi,
siksi laitan sen nyt tähän toistamiseen.

<>


Haavejouluaaton aamuna heräilisin hitaasti pehmeistä ja lämpimistä vällyistä.
Kuulisin seinäkellon rauhoittavan raksutuksen etäämmältä,
 muuten olisi oikea hiljaisuus ympärillä.
Venyttelisin pitkään ja sitten nousisin vetämään villasukat jalkaan ja aamuröijyn niskaan.
Hipsisin rauhassa keittiöön, avaisin pellit ja tekisin uuden tulen uunin pesään.
Lorauttaisin vettä pannuun ja asettaisin sen hellalle.
Rapistelisin kamomillateen, hunajan ja aamiaisleipätarpeet esille.
Kun aamiainen olisi valmis, asettuisin keittiön pöydän ääreen hörppimään teetäni ja katselemaan kaunista,lumen peittämää pihaa ja kauralyhteelle pyrähtäviä pikkulintuja.
Siinä istuisin hyvin pitkään ja nauttisin vain rauhasta ja omista ajatuksistani.
Nousisin ja laittaisin radion päälle. 
Saattaisin joko käydä pitkäkseni tuvan puusohvalle, tai kiikkumaan kiikkustuoliin.
Radiosta tulisi joulukuunnelma.
 Rauhallinen kertojaääni johdattelisi minut ihanaan jouluiseen tarinaan.

Olisikin jo aika lähteä kävelylle, nauttimaan uinuvasta maalaismaisemasta.
Puuterilumi peittäisi puun oksat ja mannut.
Ehkä satelisi uuttakin hiljalleen, kauniita suuria hiutaleita.
Voisin vaikka poiketa maalaiskirkossa katsomassa kynttilöiden kaunistamaa joulutunnelmaa ja kuuntelemassa jonkun lapsuudesta tutun virren.
Takaisin kävellessäni nauttisin suunnattomasti kiireettömästä olotilastani ja hiljaisuudesta.
Mökille saavuttuani ryhtyisin saunanlämmitys puuhiin.
Kuuntelisin halkojen rätinää ja poksumista,ottaisin lasin hyvää punaviintä ja odottaisin saunakammarissa, koska olisi aika lisätä puita.
Tuvalta hakemaan suuri pellavainen pyyhe ja saunatarpeet.
Illan jo hämärtyessä istuisin lauteilla kynttilän valossa ja siemaisisin välillä viinistäni.
Pienestä ikkunasta tähyäisin taivaalle nousevaa kuuta ja syttyviä tähtiä.
Höyryävänä, saunanraukeana ja onnellisena tallustelisin isoissa huopatossuissa tuvan lämpöön pikku pakkasesta.
Olisiko metsän laidassa näkynyt hirvi?
Tuvassa sytyttäisin takan ja kynttilöitä ympärilleni.
Söisin jotain jouluista ja kaataisin itselleni vielä vähän lisää viiniä.
Radiosta hiljaista ja rauhallista, perisuomalaista joulumusiikkia.
Musiikin ja saunan ramaisemana nauttisin takkatulen liekkeihin tuijottamisesta siihen asti,
 että puut olisivat palaneet loppuun.
Jo hyvin unisena sammuttelisin kynttilät yksi toisensa jälkeen ja vetäytyisin lämpimiin vällyihin kuuntelemaan seinäkellon lyöntejä, jotka suloisesti tuudittaisivat minut uneen.

10 kommenttia:

  1. Voi miten ihanaa olisi vielä joskus päästä viettämään haavetarinasi kaltaista jouluaattoa!
    Erityisesti juuri jouluna pitäisi kaikkien saada mahdollisuus rauhoittumiseen ja hiljentymiseen. Taidan lukea ihanan tarinasi vielä uudelleen, niin kaunis ja jouluinen se oli, kiitos ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Ansku lämmittävästä kommentistasi!<3
      Ymmärsit hyvin tarkoitukseni hiljentymisen ja rauhoittumisen tärkeydestä<3

      Poista
    2. Lämmin kiitos kauniista joulukortista, jonka eilen illalla postilaatikosta löysin ❤

      Poista
  2. Aivan ihana joulutarina💕 Mie haaveilen melkein samasta, eli piilopirttijoulusta eräkämpällä kaukana kairassa. Ottaisin vain Äijän mukaan, ja muistikirjan johon voisi rustailla runon tai kaksi jos sattuu että inspiraatio iskee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka hurmaavalta kuulostaa myös sinun haaveesi muistikirjoineen!<3 Kyllä minäkin isännän huolisin tuohon haavejouluuni kaveriksi.Hän ymmärtää hyvin myös hissukseen olon tärkeyden luonnostaan. :)
      Kiitos ihanasta kommentistasi Muija!<3

      Poista
  3. Haavejouluaattosi vei minut lapsuuteni jouluihin maalle mummolaan. Siellä tosin joulua oli viettämässä iso joukko sukulaisia. Niin ja viinin olemassaolosta lienenkö koskaan ollut kuullutkaan. Mutta niin vain löysin itseni harppomasta savusaunaan ja tuvan lattialta vällyjen päältä kuuntelemasta joululauluja seinällä olevasta radiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suloinen kommenttisi kuljetti minut puolestaan samaan tupaan, josta pikku tarinassanikin kirjoitin.Lapsuuteni jouluihin, jolloin mummulan tuvasta löytyi elämän touhukkuutta ja paljon ihmisiä.Vaari oli hakenut omasta metsästä kuusen ja se oli koristeltu kiiltäviin papereihin käärityillä namusilla,lankalinnuilla,aidoilla kynttilöillä ym.Pirtinpöydällä oli itse kudottu pellavaliina ja hyasinttiasetelma tuohiastiassaan.Voi että noita aikoja!<3
      Viiniä ei tarjoiltu, kotikaljaa ruoan kanssa nauttivat meilläkin aikuiset.:)
      Meillä on samanlaisia kauniita lapsuusmuistoja jouluista, kiitos Piri ihanasta kommentistasi!<3

      Poista
  4. Koskettavaa joulutunnelmointia.
    Kiitos kortistasi! Se tuli eilen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Piipe!<3
      Sain myös korttisi eilen,kiitos siitä!<3

      Poista