Joulukalenteri

11.

80-luvulla, asuessani nuorena rouvana Kreetalla,

suomalaisen joulun laittaminen ei ollut yksiselitteistä.

Esimerkiksi joulukinkusta eivät silloin tienneet mitään.

Tai jos tiesivätkin, se ei kuulunut kreetalaiseen joulupöytään.

Kyllä possun persuksen sai lihakaupasta,

mutta ei se suolattu ollut.

Mietimme ongelmaa ex-mieheni kanssa.

Ja päädyimme upottamaan potkan äkkisuolaiseen veteen ämpäriin marinoitumaan.

Ämpäri vietiin viileään kellariin, jossa olivat hyvässä säilössä

oliivit, neitsytöljy ja viinimmekin.

(voi taivas niitä ex-anopin suolaamia, pieniä mustia kivellisiä oliiveja!!)

Nyt ei kyllä puhuta kylmästäkellarista, jonka suomalainen 

ymmärtää.

Pimeässä tilassa tosiaan oli vain viileää.

Kolme päivää possunpotkaamme pidimme ämpärissä, 

vaihdoimme veden ja suolan päivittäin.

Sen muistan, että kyllä se jo hiukan haiskahti,

kun uuniin meni...

Mutta lopputulemana oli sitten yksi parhaimmista koskaan syömistäni kinkuista.

Murea ja hyväsuolainen.

Samana jouluna ihastutin ex-anoppini porkkanalaatikkoon.

Nyt hän sitä toivoo tyttäreltäni kun Anna on sukulaisissa siellä joulun aikaan.

Perunalaatikosta tein pienenä kompromissina valkosipulisen version,

tavallaan kermaiset valkosipuliperunat laatikkomuodossa.

Suomiseuran naisille, omaan joulujuhlaamme,

 valmistin joulutorttuja itse tekemästäni luumuhillosta,

 jonka luumut olin poiminut pihapuustamme.

Muistan, että lorautin hilloon muunmuassa tummaa rommia, laitoin kanelia ja hunajaa.

Torttutaikinaakaan ei kaupasta valmiina saanut.

Tortut katosivat parempiin suihin alta aikayksikön.

Myös piparitaikina oli itse tehtävä.

Toivoisin, että muistaisin tänä päivänä, mitä kaikkea siihen laitoin.

Perinteisten mausteiden lisäksi ainakin mauste-ja mustapippuria.

Taisi sinne hipunen cayenne-pippuriakin mennä.

Hunajalla korvasin siirapin.

Piparit olivat taivaallisen hyviä.

Vähän sellaisia sitkoisen kuivia, tummia ja hyvin mausteisia.

Harmitti jo silloin, etten pistänyt määriä, enkä mausteita ylös.

En onnistunut enää sen koommin yhtä hyvin, kuin silloin ensimmäisellä kerralla taikinan koostumuksen kanssa.

Ja nyt näissä valmistaikina pipareissa kaipaan sitä tummempaa ja mausteisempaa makua,

jonka silloin sain vahingossa aikaan.

Luulen, että noista ajoista Kreetallakin ollaan jo kansainvälistytty

ja suuremmista supermarketeista varmasti saa joulun alla vaikka mitä.

80-luvulla lohtakin oli matkustettava pääkaupunkiin,

ranskalaisesta hypermarketista ostamaan.

Voi että, silloin nuorena oli tekemisen meininkiä! 

Nyt en ole juurikaan vielä miettinyt joulun tarjottavia... :)