lauantai 27. tammikuuta 2018



Lauantain tajunnanvirtaa.
Minulla on täällä isännän luona, hänenkin koneelllaan paljon kuviani.
Olipa niitä mukava selailla. Nappasin tänne blogiin sieltä täältä pari, jotka sopivat tämän hetken tunnelmaani.


Aurinko antaa energiaa, ihan näin kuvassakin nähtynä? Voi mollukka, ikäväni kohde.


 Taas on kosteaa, märkää, harmaata, räntäistä ja sateista, jotenkin jo tutuksi käynyttä.





Alan tarvita kasvavassa määrin vaaleanvihreää. Vierailen kukkakaupoissa ja viherkasvi myymälöissä. Kunhan valon määrä vielä hiukan lisääntyy, aloitan ikkunalauta viljelyn.





Jotkut muistavat mummulan porstuan ikkunalla upeasti kukkineet Mårbacka-pelargoniani. Kesällä niin runsaat, talvella kuikuleiksi laihtuneet lehdistöt  työnsivät ilokseni yhden heiveröisen nupuston. Nyt nupuista on auennut nämä kauniit, joskin kalpeat kukat. Ei voi puhua Mårbackan tyypillisestä valtavasta kukkatertusta, mutta nämä ovat silti lupaus lähestyvästä keväästä.


Kävimme pienellä kirppari/ kierrätyskeskus kierroksella aamulla. Onneksi ei ollut liikennettä ja isäntä pystyi hiljentämään autolla niin , että sain valkohäntäpeuroista pari kuvaa. Seitsemän niitä nauhana hyppeli pellolla. Valkoiset pyllyt vain vilkkkuivat harmaudessa.








Kirkkonummen kirpparilta mukaani lähti omasta mielestäni niin suloinen pieni tuikkulyhty eurolla, vai olisiko ollut kahdella. Jännä juttu, että täällä isännän luona minulla pitää olla aina joku pieni naisellinen, oma juttu. Tänä viikonloppuna se on tämä lyhty. Muistan, että olen pienestä pitäen tehnyt kotoisan nurkan siihen, missä ikinä olenkin. Ihan pienilläkin jutuilla.Ostan myös ratokseni aina pari sisustuslehteä ja omassa kotiasussani kotiudun hyvin. :) Rentoudun täällä, koska mikään ei hoputa minua tekemään mitään.Täällä ei ole odottavia askareita. Tottakai mielelläni vuorotellen isännän kanssa kokkailen meille syötäviä ja autan pikkupuuhissa, mutta ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan.
Kierrätyskeskuksesta löytyi myös pari kivaa juttua pikkurahalla. Niistä enemmän kun ne löytävät kotona paikkansa.

Oikein mukavaa viikonloppua täältä omasta rauhastani toivottelen! <3
Ensi viikon lopuilla saamme sitten pakkaset takaisin  tujumpina, jos ennusteet pitävät paikkansa.


11 kommenttia:

  1. kivaa tajunnavirtaa, hyvänmielen postaus:)

    VastaaPoista
  2. Kyllä tuota mollukkaa on ikävä:) Ihan kivan pienen tuikkulyhdyn löysitkin!
    Mårbackan-kukat ilahduttavat taatusti, onhan se jo lupaus keväästä:)

    Leppoisaa viikonlopun jatkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajatteleppa Sirpa kesäistä, lämmintä päivää, kun aurinko paistaa ja on kaikin puolin mukavaa. :) Kyllä minäkin mollukkaa ikävöin jo kovasti,ihan sitä kesäistä.
      Kiitos samoin Sirpa! <3

      Poista
  3. Ihania kuvia <3 Suloinen pelakuu! Mukavaa viikonlopun jatkoa <3

    VastaaPoista
  4. Voi sinua ihanaa sanankäyttäjää! Vai ’kuikuleiksi laihtuneina’ :)
    Kyllä se kevät joka päivä on lähempänä Suomessakin. Tuli täällä ’keväässä’ kulkiessani mieleen, että miltähän tuntuisi matkustaa aina paikkaan, jossa kulloinkin on kevät. Kauankohan menisi, ennenkuin mielivuodenajasta alkaisi kaipaamaan muuhun aikaan?
    Rentouttavaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan, että sinulle kevät on sitä mieleisintä aikaa.Itselleni virkeä, suloinen ja herkän vaaleanvihreä silta omaan lempivuodenaikaani. :) Luulen, että vaikka näistä vuodenajan vaihteluistakin pidän, nyt vanhemmiten voisin jo lahjoittaa puolet syksystä ja talvesta kevään ja varsinkin kesän hyväksi.Olisihan se mukavaa matkustaa aina kesää kohden. Ongelmia tuottaisi kyllä se, että tykkään nimenomaan suomalaisesta kesästä erityisesti.:)
      Kiitos Seija ja rentouttavaa sunnuntaita! <3

      Poista
    2. Ja kiitos vielä "kuikuli kommentoinnista". :)

      Poista
  5. KAunis tuo tuikkukippo! Juuri eilen katselin omia pelakuitani ja mietin, että kohta voin ottaa ne valoon. Toivon todella, että ovat selvinneet talven hengissä, kun ovat jo muutaman vuoden vanhoja...vanhin taitaa olla jo viisivuotta..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kun en raaskinut laittaa pimeään noita omiani, kun olivat niin upeassa kukassa silloin alkutalvesta vielä.Ja ovat kärsineet talven ajan nyt tuossa lämpimässä sisällä ja niiden kukoistuksesta on enää muisto jäljellä.Luin eilen niiden keväiseen leikkaamiseen ohjeita.Toivon mukaan ovat kesällä taas hyvässä kunnossa. Erityisesti toivon sinun pelargonioiden selvinneen talvesta, jos sinulla on jo viisivuotiaita!
      Kiitos Hannele! <3

      Poista